Keskiviikko 25 syyskuusta. Istun tässä keittiön pöydän ääressä kynttilänvalossa ja kuuntelen mun lemppari acoustic soittolistaa fiilistellen. Samaan aikaan kurkin Torista kasveja, haluaisin täyttää koko kodin kasveilla – muutama vuosi sitten rakastuin (menin psykoosiin) silkkikukista ja mulla onkin niitä ihan sikana. Nyt ne ei kuitenkaan sitten nappaa ollenkaan ja pakkailin kaikki pussukkaan joka menee varastoon ainakin toistaiseksi. Miksi katson Torista kasveja? :D Koska silloin joku on hoitanut niitä hyvin, ennen kuin ne tulee mun luo asumaan ja mahdollisesti kuolee. No ei vaan, kyllä mä pyrin ainakin pitämään niistä hyvää huolta.

Oon myös jotenkin rakastunut nyt eukalyptukseen ja oon joka viikko napannut muutaman varren mukaan kukkakaupasta, tuoksuu superhyvälle ja kestää tosi pitkään hyvänä.

Tässä pöydällä mun vieressä pötköttää myös muutama kirja jotka haluaisin nyt syksyllä lukea, siinä on Nannan Sinä Pystyt kirja ja Reload- kirja jonka ostin Haaparannasta. Nyt olisi esimerkiksi ollut täydellinen hetki lukea, mutta punaviini puuttui :D Se luo jotenkin tunnelmaa lukemiseen viltin ja kynttilöiden lisäksi.

Tämän todella spontaanin postauksen pointti oli hyvin simppeli – syksy. Rakas syksy. Pimeät illat. Punaviini. Viltit. Kynttilät. Harry Potterit. Loman suunnittelu. Sisustusvimma. Halipula. Työmyyränä oleminen. Lukeminen. Joulun odotus. Suklaa. Treenit heti kun en oo kipeä. Villasukat. Kaulahuivit. Pyllynlämmitys autossa. Tämä lista on pitkä, mutta siinä muutama juttu. Syksy rakastan sinua <3

Siinä mun syksy aika kiteytettynä. Millainen sun syksy on?

 


Heippa tänne blogin puolelle. On tänne jo pitkään pitänyt kirjoitella kuulumisia. Ollut siis ihan hullu kesä duunien suhteen ja oon sykkinyt ihan joka suuntaan sekä Miss Helsingin karsintojen merkeissä, mun yrityksen henkilöstövuokrauksen merkeissä ja sitten vielä omissa merkeissä. Eli kaikenlaista! Yhtäkkiä kesä oli ohi ja oli elokuu ja festarikesä päättyi vihdoin Blockfesteille jonka jälkeen missit julkistettiin ja yhtäkkiä mun podcast vaihtoi alustaa. Haipakkaa haipakkaa. 

Nyt oon just kotiutunut Helsinkiin parin päivän jälkeen kotona pohjoisessa. Ollut kyllä semmoset pari päivää, että oksat pois. 

Lauantaina olin finalistien kanssa Tampereella keikalla ja sunnuntaina aamulla suuntasin junalla kohti Haaparantaa saattamaan mun vanhemman koiran Theon viimeiselle matkalleen. Itkin tietysti koko matkan junassa ja vielä autossa junalta kohti mamman kotia. Mamma soitti mulle monta kertaa sillä 40min matkalla, että nyt ei ole enään paljoa. Minun isi painoi tietysti kaasua niin paljon kun pystyi ja juoksin takapihalle ovet paukkuen kun päästiin vihdoin perille.. Mikään matka ei oikeasti oo ikinä tuntunut noin pitkälle. Siellä hän oli käärittynä vilttiin terassin sohvalla hengittäen tosi raskaasti. Theo viimisillä voimilla katsoi mua ja tietysti purskahdin itkuun ja ristin kädet heti. Yritin sanoa Theolle, että saat päästää irti – oon täällä nyt. Uskon nimittäin, että se odotti mua.. Hypättiin autoon ja ajettiin eläinlääkäriin, koska ei se halunnut luovuttaa itse vaikka se olisi ollut meidän koko perheen suurin toive että olisi jättänyt omalle pihalle.

Meidän viimeiset hetket yhdessä ennen matkaa eläinlääkäriin..

..näin muistan sinut <3

 

Matkalla elänilääkäriin hengitys rauhoittui ja rukoilin jumalalle että ota Theo, aika on tullut.. Käärittynä vilttiin mun ja mamman sylissä se nukahti sitten pois eläinlääkärissä ja en kyllä oo ikinä kokenut mitään niin kamalaa, kun että sun parhaan ystävän hengitys vaan päättyy. Yhtäkkiä se ei vaan ole siellä enää. 

Matkalla kotiin autossa oli hiljaista. 

Koko seuraavat pari päivää mä vaan makoilin tukka sekaisin sohvalla ja katoin sarjoja ja söin herkkuja. Me kaikki maattiin. Vähän väliä joku nousi ylös viedäkseen koiraa pissalle tai antamaan ruokaa.. Kunnes muistettiin. Ja niin kyyneleet valui uudestaan. 

Tämä maailman hienoin koira on nyt poissa, minun paras ystävä Theo – lepää rauhassa rakas. Kiitos luoja mulla on vielä Winston joka on Theon poika, pahana puolena se, että tämä on pian edessä uudestaan Winstonin ollessa jo 10 vuotta. Molemmat elänyt hienon elämän ja saanut kaiken mahdollisen rakkauden mitä ihminen vaan voi antaa. Elämää tämä vain on ja elämässä tulee vastoinkäymisiä ja surua, niin se vaan on.. 

Tyhjä tunne sydämessä palasin Helsinkiin ja kyyneleet valuen halasin Winstonia, kun hain sen hoidosta Katalta. Tulevalla viikolla on luvassa vihdoin hiukan rauhallisempi viikko – ehdin jopa tekemään jotain muuta kuin töitä. Ehdin jopa treenaamaan ja pääsen takaisin omiin rutiineihin, mun työssä tosin on jotain hässäkkää joka viikko eikä se ihan rutiini rutiinii ole ikinä. Enkä sellaista toisaalta haluaisikaan. 

Syksy tuo tullessa aika paljon kaikenlaista työn saralta, mutta ennen kaikkea pimeneviä iltoja kynttilänvalossa ja lempparileffoja, punaviiniä ja kovia treenejä. Rakastan. Elämä on tässä ja nyt. 

Tästä pääset muuten uuden podcastin kimppuun <3

 


Moni on kysellyt ja kyseenalaistanut mun valintaa autosta. Ostin kolme viikkoa sitten uuden auton, semmoisen auton josta oon unelmoinut jo vuosia.

Kolme vuotta sitten sanoin Land Roverin keikalla mun työkaverille Minnalle, että sitten kun mulla menee hyvin niin ostan Range Roverin. Siinä se nyt olisi. Vaikka auto tai mikään muu materia ei saisi olla mikään menestyksen mittari (eikä ole) niin kyllä voin sanoa, että mulle se jollain tavalla kuitenkin on. Se on kaiken kovan duunin tulos ja se on multa itselleni kiitos itselleni kaikista niistä kahden tunnin yöunista keikkojen välissä ja niistä jokaisesta hetkestä kun on tuntunut, että duunia on vaan yksinkertaisesti enemmän mitä ehtii tekemään.

Ostin vuosi sitten MINIn countrymanin, eli isoimman MINIn mitä on ja rakastuin siihen heti. MINI on ollut tosi hyvä auto ja sinne mahtuu ihan sairaasti tavaraa, suosittelen sitä autoa erityisesti ihmisille joilla on koira. Takatila on tosi iso ja koiralla on tosi mukava olla kyydissä koska näkee joka suuntaan hyvin. Winston ei makoile autossa, vaan istuu joten se tykkäsi tuosta tosi paljon. MINI oli muuten täydellinen – neliveto ja aivan uusi kaikilla mahdollisilla lisävarusteilla. Ajoin auton ulos liikkeestä ja jo silloin mua hiukan häiritse se fakta, että se oli manuaali eikä automaatti. Manuaalilla pärjää enemmän kuin hyvin jos ei asu keskustassa ja jos ei tarvitse jatkuvasti vaihtaa vaihteita. Keskustassa se on kuitenkin aika painajainen varsinkin ruuhka-aikoina. Mun vasen pohje on oikeasti isompi mitä oikea :D

Noin kaksi kuukautta sitten laitoin instaan, että nyt olisi ostohousut jalassa ja hei myykää joku mulle auto. Muhun otti yhteyttä BayernCarin toimari Joni ja ehdotti, että voisi katsoa mulle sopivaa autoa heiltä. Todella todella moni muukin tarjosi mulle autoja, mutta mikään ei tuntunut kuitenkaan just oikealta. Kiitos kuitenkin kaikille jotka tarjositte ja yrititte etsiä mulle sitä sopivaa autoa, arvostan teidän aikaa tosi paljon <3

Kerroin Jonille mikä mun budjetti on ja minkälaista etsin, kerroin myös mikä se ultimaattinen haave on eli Range. Joni vastas mulle aina nopeasti viesteihin ja muutenkin jaksoi vastata kaikenlaisiin kuysymyksiin joita mulla oli aika paljon noin yleisesti. Kun Range löytyi ja sitä tuotiin Saksasta niin voin kertoa, että kyynel meinasi vierähtää poskelle – siinä se nyt sitten olisi vihdoin. En voinut uskoa, että saisin sellaisen auton itselleni ja minä yksin. Tässä auton ostossa pysyin mun budjetissa, sain unelmien auton ja kaiken lisäksi äärettömän hyvää palvelua. KAUNIS KIITOS Bayern, että löysitte mulle tämän uuden beben! Voin kyllä suositella kyseistä autoliikettä ihan käsi sydämellä. Tosi hieno liike, hyvä panostus someen ja paljon hauskoja tempauksia.

Mä en ole saanut mitään erikoisempia alennuksia (muuta kuin ne mitä muutenkin neuvotellaan aina autokaupoilla :D) ja mua ei ole pyydetty postaamaan mitään ylistys-postausta. Haluan kuitenkin itse suositella, koska sain niin hyvää palvelua ja oon niin superhappy Range Rover lady! Ennen kuin joku ottaa selvää kuka auton omistaa, niin olen sen ottanut rahoituksella, kuten kaikki normaalit ihmiset ja auto ei ole minun yrityksen vaan minun oma. Mitä auto maksoi? Sanotaanko näin, että maksoi ihan tarpeeksi MUTTA on sen arvoinen. Multa on myös kysytty mihin tarviin autoa, kun asun Ullanlinnassa, niin tarviin autoa Miss Helsinki kilpailun vetämiseen, mun auton takakontti näyttää aikalailla tältä puolet vuodesta :D Ja muutenkin mun porukat asuu pohjoisessa ja ajelen sinne tasaisin väliajoin. + mulla on aina vaan ollut auto, pohjoisessa ’kaikilla’ on auto, oon kasvanut siihen.

Kyllä autoissa on vaan jotain erikoista, se tunne kun se lähtee kun painat kaasua on jotain tosi spessua! Tällä kyllä kelpaa <3


Tämä upea iltapuku on tehty mulle mittatilaustyönä Meccosta mun toiveiden mukaan. Rakastan tätä! Ninan kaikki kisamekot on myös tehty meidän toiveiden mukaan mittatilauksena.

Tultiin tiistaina tosiaan Juhon kanssa tänne Kroatiaan seuraamaan Ninan ensimmäisiä kansainvälisiä kisoja ja suunnittelemaan syksyllä tulevaa Miss Helsinki 2020 kiertuetta. 

Ollaan koko viikko tehty töitä, mutta tottakai ehditty ottaa myös lepoa ja nauttia auringosta. Sopiva balanssi molempia ja vielä enemmän, koska ekat päivät vaan satoi niin silloin ehti hyvin tehdä isoimmat hommat pois. Viimeistelty aikataulua, katsottu hakemuksia kisaan ja suunniteltu kuvauksia.

Nina on ollut täällä jo toista viikkoa Miss Tourism World noin 40 muun kilpailijan kanssa ja tytöillä on kyllä ollut sellaiset aikataulut, että oksat pois. Aamusta iltaan on kuvattu ja esiinnytty jonka lisäksi on käyty tutustumassa erilaisiin paikkoihin Kroatiassa ja hiottu finaalia. Tosi rankka reissu tietysti, mutta myös kuulemma hauska ja onhan se ihan ainutlaatuinen kokemus. Nina selviää onneksi mistä vaan, on muutenkin tottunut tekemään paljon töitä. 

Eilen ennen finaalia puhuttiin, että ollaan tosi tyytyväisiä jos päästään TOP 20, taso oli tosi kova ja monet muista tytöistä on kolunut jo todella monet isot kilpailut. Joistakin maista tytöt on kasvatettu ’misseilyyn’ ja se on osalle kaikki mitä niillä on ollut päämääränä elämässä. Nina tuli tänne kokemaan uutta, tutustumaan ihmisiin ja tietysti edustamaan Suomea kilpailuun ja tekemään parhaansa. 

 

Itse shown jälkeen oli aika laittaa kaikki kilpailijat puolikaareen ja valita TOP20. Nina valittiin mukaan TOP 20 ja siinä huusin jo onnesta. Mutta sitten kun sanottiin Finland toisen perintöprinsessan kohdalla repesin aivan täysin liitoksista :D Kiljuin ja huusin, en osannut ollenkaan odottaa sitä! Mun ja Ninan ilmeet oli molemmat kyllä niin priceless. :D 

Aivan mieletöntä, että suomalainen pärjää kansainvälisessä isossa missikilpailussa. Kukaan muu suomalainen ei ole ikinä pärjännyt näin hienosti tässä kyseisessä kilpailussa, eikä monessa muussakaan. Ninan valtti on ehdottomasti todella kaunis vartalo, pitkä mimmi ja siihen vielä tuo million dollar smile. Näiden ulkoisten asioiden lisäksi ne tärkeimmät asiat on kohdillaan – Ninan energia on tosi miellyttävä ihmisten kanssa ja Nina on tosi kohtelias, avulias ja ystävällinen + puhuu erinomaista englantia. Oon vaan niin ylpeä Ninasta kaikinpuolin! Niin hienoa <3

Kiitos kaikille jotka ootte tukenut tätä matkaa tavalla tai toisella, kaikki yhteistyökumppanit jotka mahdollistatte tämän Ninalle. Kiitos Juho kuvista, this is how it should be done ;)

Tänään ollaan otettu iisisti ja Ninalla ensimmäinen vapaa pitkään aikaan, huomenna aamulla startataan kohti kotia. Tänään illalla kuitenkin käydään vielä kuvailemassa auringonlaskussa ja jossain ihanalla dinnerillä. Mahtavaa sunnuntaita <3

 

 

 


Postaus tehty kaupallisessa yhteistyössä DNA kanssa.

Hetki sitten DNA haastoi mut kaupallisessa yhteistyössä kertomaan mihin kaikkeen käytän nettiä. Listasin siihen postaukseen esimerkiksi töiden tekemisen, hömppäsarjojen katsomisen ja musiikin kuuntelun. Mietin myös mitä tekisin ilman nettiä ja aika nopeasti tulin siihen lopputulokseen, että empä oikeastaan hirveästi mitään ja, ettei mulla edes olisi töitä ilman nettiä. 

Oon tosi riippuvainen mun puhelimesta ja netistä ylipäätään. Tänä päivänä kaikki liput (esim. julkisen liikenteen matkaliput/ leffaliput jne.) tulee sähköisenä sun puhelimeen ja on oikeasti hankalaa olla ilman puhelinta pidempiä aikoja. Olin viime kesänä Mielen Päällä -retriitissä ja siellä oltiin kolme päivää ilman puhelinta mikä oli lievästi sanottuna haastavaa. Ei mitään yhteyttä ulkomaailmaan, vaan idea oli juuri se, että siellä rentoudutaan ja keskitytään meditaatioon ja itsensä tutkiskeluun. Tosin oli helpottavaa huomata, miten se maailma siellä somessa pysyy, vaikka sä otat breikin. Sen retriitin jälkeen en oo ollut kertaakaan ’noin pitkään’ ilman puhelinta ja nettiä. 

Oon yrittänyt nyt päästä siitä pois, että illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä kattoo puhelinta ja oon pyrkinyt pitämään 30 min ennen nukkumaan menoa ruuduttomana. Oon huomannut, miten se vaikuttaa mun uneen, luenko kirjaa vai vaihtoehtoisesti plärään somea ennen nukahtamista. 

 

Jos nettiä ei olisi, niin mulla ei olisi esimerkiksi töitä. :D Ainakaan tämän alan hommia mitä nyt teen. Silloin olisin varmasti takaisin ravintolahommissa jossain muodossa ja tekisin enemmän tapahtumia hostessina. Jos ei olisi nettiä eikä hömppäohjelmia, niin lukisin varmasti paljon enemmän.

 

Jos ei olisi nettiä, niin ihmiset puhuisi enemmän. Mulla oli yhdesti puhelin korjauksessa ja kävin kotoa hakemassa lompakon sillä aikaa, kun odottelin että puhelin on valmis. Mulla ei ollut kelloa, kyselin tuntemattomalta mummelilta pysäkillä, mitä kello on, kun odotin bussia ja sitten me juteltiin koko matka. Aivan ihana kohtaaminen, josta jäi niin hyvä mieli ja tätä ei olisi valitettavasti ikinä tapahtunut, jos mulla olisi ollut mun puhelin. Oisin luultavasti plärännyt puhelinta, enkä edes huomannut koko mummelia sen enempää. Hirveää sanoa, mutta totta. 

Koska kuitenkin teen tosi paljon asioita siellä internetin ihmeellisessä maailmassa, niin haluan kyllä, että netti on nopea ja toimiva eikä takkuile. Esimerkiksi mulle on tärkeää, että pystyn olemaan tekemisissä Skypen kautta mun veljen kanssa, joka asuu Manillassa ilman, että netti on hidas ja en saa puheesta selvää. Totean tähän postauksen loppuun, että kyllä netillä on nykypäivänä todella iso vaikutus meidän kaikkien elämään. Mihin kaikkeen sä käytät nettiä ja, koska olit viimeksi kokonaisen päivän ilman puhelinta?

 

 

 

 


Mulla elämä on tällä hetkellä kyllä melkoista härdelliä. Vietin viime viikon kokonaan Monacossa ja Ranskassa puoliksi töiden ja puoliksi loman merkeissä, kirjoittelinkin jo tästä aiemmassa postauksessa joten en toista itseäni liikaa.

 

Nyt oon juuri saapunut Kroatiaan Poreciin ja ollaan täällä maanantaihin saakka Juhon kanssa. Juhon on Miss Helsingin virallinen kuvaaja ja oon tuntenut Juhon jo useamman vuoden, luotan todella Juhon ammattitaitoon ja meillä on muutenkin tosi kiva kaverisuhde. Kaikki muu on mennyt tosi kivasti tähän mennessä, matkustaminen (vaikka olinkin just edellisenä päivänä matkustanut Monacosta Oslon kautta Helsinkiin), auton vuokraaminen jne, mutta tämä hotelli on aika katastrofi. Huone on joku 5 neliötä kaikenkaikkiaan ja ei saada edes matkalaukkuja auki samaan aikaan ja kaikki muut vieraat on ainakin 60+ :D Saadaan huomenna uudet huoneet onneksi, tänään nukkuisi kylläkin vaikka lattialla jos ei muuta. 

Nina on painanut pitkää päivää täällä Kroatiassa jo toista viikkoa Miss Tourism World – kilpailun parissa johon Miss Helsingin voittaja siis pääsee osallistumaan. Ens vuonna mulla on lisenssi toiseen kilpailuun, mutta tämä vuosi tehdään vielä näin ja tietysti meidän piti tulla tänne katsomaan kisat ja tsemppaamaan Ninaa. Oon tosi ylpeä siitä miten Nina on lyhyessä ajassa verkostoitunut ja kehittynyt mallina ja edustustehtävissä – luotan Ninan ihan mihin tapahtumaan vaan.

Maanantaina ollaan tosi myöhään Helsingissä ja sitten mulla onkin vaan yksi päivä aikaa landaa himassa, purkaa kahden reissun kamat ja valmistautua keskiviikkon Miss Helsinki 2020 Casting-tilaisuuteen. Syksyn kiertueen kalenteri on jo aikalailla valmis ja kaikki sponsorit ja tapahtumat on aikalailla lyöty lukkoon. Nyt puuttuu tosiaan vaan kilpailijat. Hakemuksella voit päästä mukaan Castingiin 5.6 josta valitaan kilpailijat karsintoihin ja siitä semifinaalin kautta finaaliin. Vielä ehdit hakea mukaan tämän linkin kautta ja lähteä mukaan elämäsi seikkailulle. 

Castingin jälkeen pakkaan taas tavarat autoon ja lähden ajamaan pohjoiseen mun veljen ylioppilasjuhliin ja siskon rippijuhliin. Matkalla käyn myös Bayerncarilla Seinäjoella vaihtamassa Minin johonkin aivan toiseen autoon – tästä lisää myöhemmin. 

Heti kun palaan pohjoisesta alan nauhoittamaan podcastin uusia jaksoja ja keskittymään entistä enemmän kisan valmisteluihin ja mun synttärijuhliin.

Aika hektistä on kaikilla elämän osa-alueilla tällä hetkellä ja en voisi kyllä olla kiitollisempi vaikka oonkin ajoittain väsynyt. Paljon asioita tapahtuu ja seison jälleen uusien muutosten edessä jotka vaatii multa taas kerran paljon rohkeutta ja henkistä kanttia. Haluan kuitenkin näissäkin asioissa kuunnella sydäntäni ja mennä vilpittömästi sen oman intuition ja masutuntuman mukana. 

Ihanaa viikkoa kaikille ❤️


Tulin tiistaina tänne Monacoon mun ystävän Minnan luokse Grand Prix ajaksi ja ollaan ehditty tehdä kaikenlaista. Oonkin vitsaillut, että tämä on Minnan aktiiviloma; herätään aikaisin, lenkkeillään, ratsastetaan ja sitten tärkeimpänä juodaan samppanjaa ja nautitaan elämästä. 

Ajattelin laittaa teille kuvia mitä kaikkea ollaan puuhattu, täällä on niin uskomattoman kaunista. Ollaan käyty Italiassa Grimaldissa yhden ystävän luona hengailemassa altaalla ja sitten ollaan tosiaan vietetty tosi paljon aikaa talilla. En oo ratsastanut kunnolla moneen vuoteen, enemmänkin maastossa ollut kävelyllä hevosten kanssa, mutta nyt Minnan tytön hevosta piti liikuttaa ja pääsin ihan ratsastamaan. Aivan ihana hevonen, 4 vuotias joten paljon on vielä opittavaa ja tietysti mulle ihan uusi hevonen. Mutta muistan kyllä miksi aikoinaan vietin 24/7 tallilla, hevoset on niin upeita eläimiä ja ihan terapeuttista jutella niille ja halailla. 

Kahden päivän ratsastamisen jälkeen musta tuntuu että mulle on kasvanut satula kiinni tuohon jalkojen väliin (ja kävelen myös sen mukaisesti…) nyt kun en oo aikoihin ratsastanut. :D haha. 

Ensimmäiset kuvat on Minnan kotoa, Riviera Palacesta. Aivan UPEA paikka josssa sisällä oma talvipuutarha – say what?!

 

 

Tässä meidän aamulenkin maisemat, Minnan koira Katie on kyllä niin reipas vaikka onkin vanha. Hyppelee menemään tuolla ylä-alamäkeä.

Alempana kuvia heppajutuista, hevonen on 4 vuotias Espanjan Appaloosa jonka nimi on Furtif aka Furby. Hevosen omistaa tosiaan Minnan tyttö joka on tällä hetkellä Suomessa käymässä.

 

Sitten käytiin Italian puolella Grimaldissa viettämässä yksi päivä altaalla. Monacosta ajaa sinne noin 30min.

Sitten ollaan tietysti käyty katsomassa kaikki tärkeimmät nähtävyydet, harmi vaan että nyt Formuloiden aikaan koko kaupunki on peitetty aidalla :D Tietysti turvallisuussyistä, harmi vaan mun kuville. :D

Pikkuisen jumpan ehtii tehdä joka välissä, esimerkiksi portaita on tooosi paljon täällä.   

Käytiin istumassa Bar Americainissa eilen kuuntelemassa ihanaa livebändiä ja ottamassa yhdet viinit. Lasillinen oli 40€kpl. :D Onneksi oli hyvää ja seura mitä mainiompi!

 

Täällä valmistaudutaan nyt illan muotinäytökseen Amber Loungessa täällä Monacossa. Ihanaa viikonloppua kaikille <3


Aamulla istuin Espresso Housessa kahvilla ennen Riannon mediapäivää ja laitoin siitä kuvan mun storyyn. Sonja sitten vastasi, että hei hei oot mun kotikadulla. Ja niinhän mä olinkin. Jatkoin hommia ihan rauhassa ja yhtäkkiä pörröinen meikitön Sonja ilmestyy mun viereen juomaan kahvia ja höpöttämään. Se oli ihana tunne. Niin vaivatonta ystävyyttä. <3

Innostuin siksi vähän kirjoittamaan kavereista ja ystävistä. Kaikki on erilaisia ja ajattelee näistä asioista eri tavalla, mutta tässä tulee mun tämän päivän mietteet.

Mä oon aina ollut avoin ihminen ja koen, että muhun on helppo tutustua ja mulla onkin tosi paljon tuttuja. Oon kuitenkin sitten sellainen, että oon hyvin varovainen ja voisiko sanoa ’valikoiva’ sen suhteen ketä päästän oikeasti lähelle. Mulla on paljon semmosia kavereita, joiden kanssa voin pitää hauskaa ja kuullaan silloin tällöin, mut ikinä ei oikeastaan puhuta mistään hirveän syvällisistä asioista. Ja se on ok.  Sitten on ystäviä, joiden kanssa oon tekemisissä välillä enemmän ja välillä vähemmän ja me voidaan puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Mä en koe, että mun täytyy olla joka päivä tai edes joka viikko tekemisissä mun ystävien kanssa. Riippuu niin hirveästi aina elämäntilanteesta miten on aikaa ja näin pois päin, mutta se ei tarkoita ettei oltaisi enää ystäviä jos välillä on kiireisempää. Aina kun nähdään ja kuullaan, niin jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin ja hyvä niin. En ole itse sellainen ihminen jolla on vaan yksi bestis jonka kanssa tekisin kaiken. Välillä toki voi olla niinkin jos on jonkun kanssa enemmän tekemisissä. Esimerkiksi viime vuosi meni aikalailla Jessican kanssa käsikynkässä niin samanlaisten elämäntilanteiden takia ja okei, me asuttiin myös yhdessä :D

 

Esimerkiksi Saija jonka luettelen ihan mun sydänystäväksi ja ’varamutsiksi’ asuu Levillä. Me ollaan tekemissä melkein joka viikko jollain tasolla, välillä ainoastaan vaikka kommentoimalla jotain toistemme stooreihin. Joskus on kausia kun soitellaan joka päivä ja jutellaan hirveästi kaikesta. Nämä molemmat on mulle tosi ok ja molempina ’kausina’ ollaan yhtä hyviä ystäviä.

On typerää tehdä listauksia kavereista, mutta haluan nyt vaan sanoa pari sanaa muutamasta mun kamusta vaan sen takia, että nyt tuntuu siltä.

Jessica– NIIN erilainen mitä itse oon ja meinaa välillä palaa kiinni sen kanssa, kun se on niin suurpiirteinen mutta samaan aikaan rakastan sitä naista tosi tosi paljon ja ihailen miten ihminen voi käydä läpi pahoja asioita ja silti olla niin herttainen ja haluta hyvää muille.

Janna-Juulia – Sellainen henkilö jolle voin sanoa ihan mitä vaan ja se ei ikinä tuomitse. Tukee aina ja tsemppaa kaikessa ja en rehellisesti tiedä miten oisin selvinnyt viime vuoden kisan ja muun paskan ilman Jannaa.

Matias – well no words needed.

Lotta – Mietin aina MITEN joku ihminen voi olemuksellaan piristää mua niin paljon? Arvostan Lottaa äärettömän paljon ihmisenä ja oon alusta asti ihaillut Lottaa sen outoudesta :D Kuulostaa hirveältä, mutta kaikki jotka tietää Lotan tietää mitä tarkoitan. <3

Mailis – Hyväsydämisempää ihmistä ei oikeasti löydy. Sen lisäksi, että on ulkoisesti mun mielestä Suomen kaunein nainen niin on sitä myös sisäisesti.

Sara – Hiljattain ollaan lähestytty ja oon tosi onnellinen, että mulla on noin hauska ja huolehtivainen ystävä mun elämässä.

Nina, Sonja, Silja, Beda, Katja, Juho ja moni moni muu. OLETTE MUN ELÄMÄN SUOLA <3

Minkälainen sä olet? Ootko yhden bestis vai onko sulla paljon ystäviä?

 

 


Viime viikot on ollut jotenkin todella vauvapainoitteisia. Hyvällä tavalla. Rakastan lapsia ja oon aina ajatellut, että mun elämä saa jonkun suuremman tarkoituksen sitten kun musta tulee äiti. Mun äiti on saanut mut 23 vuotiaana ja meillä on aina ollut tosi hyvä suhde jonka takia oon aina ajatellut, että itsekin haluaisin olla nuori äiti. En mä enää mikään hirveän nuori ole. Tai no, tämä on suhteellista tietysti ja oon tosi nuori monessa asiassa, mutta en tässä asiassa mun oman ajattelutavan mukaan. Tiedän, että saan tähän nyt kymmenen kommenttia jossa lukee ’oot vielä nuori, ehdit vielä kauan’ jne jne. Mutta nyt alkaa kieltämättä tuntumaan, että kaikki kaverit laittaa lapsia, menee naimisiin ja ostaa yhteisiä kesämökkejä. Ja täällä mä vaan asustelen vuokra-asunnossa mun koiran kanssa. Kämppiskin löysi ihanan miehen Espanjasta ja muutti sinne. Tietysti mulla on tosi paljon muuta, mitä mulla ei välttämättä olisi jos mulla olisi perhe ja olisin ihan eri elämäntilanteessa.

Jotenkin Jessican muutto otti tosi koville. Me oltiin yhdessä sinkkumimmejä vielä vuosi sitten jotka ajatteli ettei tuu ’ikinä’ löytämään ketään enään, oltiin jo löydetty ne rakkaudet ja nekin meni pieleen. Oon tosi onnellinen Jessican puolesta ja lähdenkin viettämään hänen ja poikaystävänsä 1v juhlia juhannuksena. Niin hieno ihminen mitä Jessica on, ansaitsee kaiken hyvän mitä elämä voi ikinä tuoda.

Olin tänään vieraana Marian  youtube videolla jossa käsiteltiin erittäin rankkaa aihetta eli aborttia. Video tulee ens kuussa ja linkkaan sen kyllä tänne sitten. Abortin olen itse tehnyt kaksi kertaa, kerron tästä lisää mun podcastin ensimmäisen kauden ensimmäisessä jaksossa, pääset siihen tästä. Tosi paljon tunteita nousi pintaan kaikinpuolin ja ehkä eniten just sen takia miten ajankohtaista lapset on mun ympärillä just nyt. Joka kerta kun oon kotona pohjoisessa joku kyselee ’jaa koska me saadaan se lapsenlapsi?’ tai ’koska löydät sen miehen ja alat tekemään lapsia?’ En tiedä oonko ainoa joka ahdistuu kuoliaaksi noista kysymyksistä ja olenkin alkanut mielummin sanomaan etten edes tiedä haluanko mä vielä lapsia. Se on helpompi sanoa niin, kuin että voi kuulkaas miten paljon haluaisin jos mulla olisi vaan mahdollisuus. Musta tuntuu monesti että kyyneleet meinaa nousta silmiin vaan kun ajattelen asiaa. Tai ehkä kun ajattelen miten kaukainen ajatus se oma lapsi vielä on.

Kerroin just yks päivä yhdelle kaverille miten voisin olla valmis laittamaan sen lapsen itse. Minä yksin. Mutta, etten siksi tekisi sitä koska oon niin perhekeskeinen ja haluan, että mun lapsella olisi kaksi vanhempaa. Mut on kasvattanut maailman ihanin äiti ja isä yhdessä ja me kaikki viisi sisarrusta ollaan samalle äidille ja isälle. Arvostan ihan hirmuisesti sitä, minkälaisia arvoja oon saanut mun vanhemmilta ja toivon, että joskus voin itsekin olla edes puolet siitä mitä ne on ollut mulle.

Yksi mun ystävä on raskaana tällä hetkellä ja elän ja hengitän sitä onnea hänen kanssaan joka päivä. Oon niin onnellinen hänen puolestaan, että voisin puhjeta. Oon myös nimennyt itseni kummitädiksi ja suunnitellut jo babyshowerit :D Ostan kaikki maailman pienet adidaksen kengät sille kun se syntyy :D

 

Tämän koko postauksen pointti oli, että sanokaa joku että voitte samaistua tähän! Etten oo vaan tulossa hulluksi :D


Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä DNA kanssa.

 

Ootko koskaan miettinyt miten paljon käytät ja tarviit nettiä päivittäin? Tämä postaus on tosiaan tehty kaupallisessa yhteistyössä DNA kanssa ja aloin kampanjan myötä tosiaankin miettimään miten riippuvainen itse oon netistä. 

Itse olen tietysti aika riippuvainen netistä mun työn takia. Koska mun päätyö on just mun eri kanavat sosiaalisessa mediassa niin tarviin nettiä ihan kaikkeen. Tarvitsen nettiä esimerkiksi päivittämään instagramiin kuvia ja videoita, tarvitsen nettiä vastaamaan tarjouksiin ja tarvitsen tietysti myös nettiä, editoimaan videoita ja podcast-jaksoja. Tarvitsen siis nettiä ihan kaikkeen mun työhön liittyvään. Tässä kirjoittaessa herää kysymys mitä tekisin ilman nettiä? Olisinkohan työtön? :D

Arvostan eniten toimivaa ja nopeaa nettiä silloin, kun editoin videoita ja lataan niitä youtubeen. Ei oo mitään ärsyttävämpää, kuin että joku menee siinä vaiheessa pieleen tai ettei netti toimikaan nopeasti ja valmiin videon lataus itse youtubeen kestääkin 9 tuntia. Ne on just niitä hetkiä, kun tekis mieli repiä hiukset päästä jos netti takkuilee. Kaikki tietää sen fiiliksen, kun oot pitkään tehnyt jotain projektia ja se yhtäkkiä ’häviää’ esimerkiksi pätkivän netin kanssa. En kyllä ihan nopeasti keksi mitään yhtä ärsyttävää.

 

Töiden tekemisen lisäksi käytän tietysti nettiä ihan viihdetarkoituksiin kuten esimerkiksi Viaplayn tai Netflixin katsomiseen. Kuulun itse siihen kategoriaan ihmisiä jotka koukuttuu sarjoihin kertaheitolla ja saatan viettää tunteja putkeen sarjojen parissa, toisaalta saatan myös katsoa mun all time lempparisarjaa Gilmore Girlsiä ihan vaan sen takia, että se rentouttaa mua. Katson yleensä innokkaana aina uutuudet ensimmäisenä ja keskustelen niistä mielelläni ystävien kanssa. Oon kuitenkin ehkä ainoa ihminen maailmassa joka ei ole katsonut sekunttiakaan Game of Thronesia tai muita sarjoja joissa on kaikenlaisia monstereita. :D Mimmien hömppäsarjat on enemmän mun juttu.

 

Tärkein asia johon käytän nettiä on kuitenkin yhteydenpito rakkaiden kanssa. Oon muuttanut kotoa jo yläasteen jälkeen ja koska asun 1000km päässä mun perheen luota, olen niiden kanssa tekemisissä päivittäin netin välityksellä. Meidän perheellä on oma facebook chat ryhmä ’erilaiset perheet’ jossa puhutaan päivittäin kaikenlaista, mummun kanssa soitellaan useasti facetime puheluita ja mun veljen kanssa joka asuu Filippiineillä käytetään Skypeä. Ilman nettiä olisi aika hankalaa olla tekemisissä perheen kanssa päivittäin välimatkan takia. Skypessä koskee sama kun videoiden lataamisessa, on maailman ärsyttävintä jos netti on huono ja pätkii niin ettei saa toisesta selvää. Tässäkin asiassa osaan arvostaa netin nopeaa toimivuutta.

Nettiä käytän tietysti myös musiikin kuunteluun, sekä salilla että Winstonin kanssa lenkeillä. Muistan ajan, kun piti etukäteen ladata musiikit mitä halusi kuunnella Mp3- soittimelle :D Vielä silloin, kun olin ulkomailla kaverin kanssa 18 vuotiaana kuunneltiin musiikkia Mp3 soittimelta ja ei ollut kyllä montaa biisiä mistä valita. Tosin muistan vieläkin niiden biisien sanat ulkoa. :D

Nykyään on ihanaa, kun musiikkia voi kuunnella monesta eri suoratoistopalvelusta, kuten esimerkiksi Spotifysta tai Deezeristä. Näin pystyy välillä fiilistelemään vanhaa musaa ja samaan aikaan tutustumaan uusimpiin biiseihin maailmalla. Miettikää mitä kaikkea netti mahdollistaakaan!

 

Mihin kaikkeen sä käytät nettiä?