Mielen Päällä Retriitti –  Sekosinko lopullisesti?

Ihanaa maanantaita kaikille, oon ite niin zen tuon viikonlopun jälkeen, että heräsin aikaisin kirjoittamaan tämän postauksen teille.

Keväällä kun mulla oli raskasta aikaa, ystäväni Mirja ehdotti että varattaisi heinäkuulle Mielen Päällä Retriitti Jutta Gustafsbergin ja Juha Rouvisen johdolla. Henkisenä ihmisenä olin heti messissä ja ajattelin, että tekee aivan varmasti hyvää. 

Vielä viime viikolla kun briiffi tuli olin jotenkin epävarma siitä, mitä tulevan pitää. Pakkauslista oli helppo; villasukat, kumpparit, mukavat vaatteet ja uimavaatteet. Eipäs siellä paljoa muuta tarvinnut. Kaikki tietokoneet, puhelimet sekä kalenterit ja kirjat tuli jättää pois viimeistään retriitin vastaanotossa. 

Kun päästiin perille perjantaina Hahkialan uiskolaan joskus klo 17 aloitettiin heti retriitin avaus. Perjantaina käytiin läpi käytännön asioita sekä saatiin ohjeistus meditaatioon jonka lisäksi tehtiin vielä illalla rentoutus. Koko illan sai omassa tahdissa mennä illalliselle sekä saunaan, tärkeintä että kaikki tekeminen tuntuu hyvältä. Koko viikonloppu ollaan oltu hiljaa, eikä puhuttu kenellekään joten mulla ei edelleenkään ole mitään hajua ketä muut osallistujat oli. Retriitissä oli 20 osallistujaa ja oli oikeasti aika hassua kohdata ihmisiä puhumatta niille sanaakaan, jokainen lyllersi menemään semmoisessa omassa kuplassa. Ei lainkaan surullisella tavalla, vaan enemmänkin niin että ihmisistä paistoi rauhallisuus, joku istui puun juuressa ja joku laiturilla. Vaikka ollaankin oltu hiljaa niin mulla oli mukana Mirja ja Mirjan tyttö Emilia ja me kyllä iltaisin syötiin iltapalaa yhdessä ja höpöteltiin, mutta muuten oon ollut kyllä todella paljon yksin ja hiljaa. Tämä höpöttely oli erilaista kun mitä normaalisti höpötettäisi, puhuttiin retriittiin liittyviä asioita hömppäjuttujen sijaan. 

Perjantai yön nukuin kuitenkin aika huonosti, mietiskelin joka kerta kun heräsin mitä kello on ja nukkuukohan muut jne muita täysin turhia asioita. Aamulla klo 7.30 olin tilannut herätyksen jin jogaan (koska tosiaan niitä puhelimia ei ollut eikä mulla ollut herätyskelloa eikä rannekelloa… Seuraavalla kerralla olen viisaampi.)

Oli kuitenkin aika vapauttavaa, ettei ole mitään hajua mitä kello on, sen näki sieltä meditaatiosalin seinältä ja sen yhden ainoan kellon kanssa elettiin.

Lauantaina oli tosiaan tuo jinjooga, jonka jälkeen syötiin aamiaista jokainen taas omissa pöydissä tuijottaen järveä ja luontoa hiljaisuudessa. Säät sattui kans jotenkin niin jännästi, koko perjantai ja lauantai oli ukkosta ja sadetta. Voitte kuvitella miten hyvin nuo säät sopi mielentilaan. En sano, että olin surullinen tuonne lähtiessä – päinvastoin mutta sade oli jotenkin tosi puhdistavaa. On kuitenkin kylmä fakta, että kun alat tekemään meditaatioita näillä aiheilla mitä meille annettiin niin menet semmoiseen modeen jossa mietit sun omaa elämää, sun valintoja, sun menneisyyttä. 

Lauantaina ensimmäisen ohjatun tuokion aihe oli läsnäolo ja onnellisuus. Tuntien rakenne meni aina samalla tavalla, Jutta & Juha kertoo aiheesta faktaa sekä ajatuksia – tällöin osallistujat pötkötteli tai istui, ihan miten oli mukavin olla. Itse nukahdin hetkellisesti monta monta kertaa, se kertoo paljon siitä miten rentoutunut olin. Sitten tehtiin harjoitus ja viimeisenä joko meditaatio tai rentoutus. Läsnäolo on semmoinen asia jota mietin paljon viikonloppuna. Haluan jatkossa olla enemmän läsnä mun ihmissuhteissa – ilman sitä puhelinta vaikka se kuinka on mun työ. Haluan elää jokaisen hetken, enkä nähdä sitä pelkästään luurin läpi. Läsnäolo muille ihmisille sun ympärillä on tosi tärkeää, se monesti unohtuu kaiken somen/ stressin jne takia. 

Iltapäivän aiheena oli stressi ja negatiivisten tunteiden käsittely. Pohdittiin (Jutta&Juha) mitä on stressi, mistä se tulee ja miksi. Saatiin myös fyysisiä tapoja miten turvallisesti päästää negatiivisiä ajatuksia pois meidän mielestä. Tapoja joilla voit hallita sun mieltä ja sen myötä olla tasapainoisempi ja onnellisempi. Esimerkiksi kädet suun edessä huutaminen on kyllä varmasti keino jota tulen itse käyttämään kun tuntuu että lasi valuu yli. Sillä saan mahdollisuuden ottaa askeleen taakse päin ennen kun ärsyynnyn tai raivoan ja päästää kaiken ulos. 

Hengitys on kaiken a ja o näissä meditaatiojutuissa ja en ole itse aiemmin ymmärtänyt miten meditoidaan ja mitä se oikein on. Nyt oon saanut kunnon eväät siihen, tiedän miten voin harjoittaa mun mieltä pysymään ’tyhjänä’ meditaation aikana ja miten pääsen siihen modeen että voin rentoutua täysin. Itse haluan ottaa lyhyen 5-10 min meditaation osaksi omaa aamurutiinia, koen että olen ihminen joka tarvitsee paljon henkistä harjoitusta. Elämässä joka on hektistä kokoajan ja jossa olen kokoajan läsnä jollekin ihmiselle vaatii myös vahvan mielen. Jos haluat saada ison haban niin treenaat sitä habaa, eikö? Sama pätee vahvan mielen saavuttamiseksi. 

Lauantaina illalla värittelin värityskirjaan, maalasin vesiväreillä, käytiin saunassa sekä järvessä uimassa ja lauantaina illalla mun ajatukset oli jo tosi rauhallisia ja tutkivia. Aloin kyseenalaistamaan omia päätöksiä sekä aiheita joista huolestun tai jotka mua harmittaa. Meitä pyydettiin myös yhdellä tunnilla kirjaamaan 10 asiaa joista olen huolestunut tai joihin en ole tyytyväinen mun elämässä. Sitten piirrettiin kaksi palloa – toinen pallo oli semmonen johon voin vaikuttaa ja toinen oli semmonen pallo johon kuului siirtää asioita joihin en voi vaikuttaa omalla tekemiselläni. Huomasin, että 7 mun ’harmillisesta’ asiasta oli semmosia, mihin en tosiaan voi vaikuttaa. Se oli tosi lohduttavaa. 

Illalla kirjoittelin myös omia muistiinpanoja, tein elämäni ensimmäisen kiitollisuuslistan. Haluan alkaa kirjoittamaan kiitollisuuspäiväkirjaa joka päivä eli kirjoittamaan 10 asiaa joista olen kiitollinen. Ne oli mulla tuossa ensimmäisessä mm terveys, perhe, ystävät, työ jne semmosia aika isoja asioita. Sunnuntaina illalla kirjoitin kiitollisuuspäiväkirjan kotona ja siihen olikin vaikeampi keksiä 10 asiaa, ne oli heti pienempiä asioita kuten ihana oma sänky, jäätelö auringossa ystävän kanssa, itsensä ylittäminen sekä illalliseksi syöty pinaattikeitto. Mitä enemmän kirjoittaa tätä päiväkirjaa, huomaa ne kaikki pienet asiat omassa elämässä josta olla kiitollinen. Tämä on mielestäni tosi hieno asia, oppia olemaan kiitollinen niistä pienistäkin asioista elämässä. 

Sunnuntai oli kaikkein raskain päivä. Vaikka päivien aikana oli tosiaan tarkoitus tehdä asioita jotka tuntuu hyvältä ja omaan tahtiin niin mielessä vilisi asioita. Mieli oli rauhallinen, mutta reflektoin tosi paljon mun oman elämän valintoja sekä tunteita. Mietin myös paljon mitä haluan elämältä. Nämä on aika isoja asioita käydä läpi itsesi kanssa parissa päivässä. 

Sunnuntain aiheena oli kiitollisuus sekä tehtiin silmiinkatsomismeditaatio. Tuo silmiinkatsomismeditaatio on eniten intiimiä mitä oon koskaan kokenut. Mulle täysin tuntematon ihminen istuu mun edessä tosi lähellä ja tuijotan häntä toiseen silmään 10 minuuttia putkeen. Tämän meditaation tarkoituksena oli lähettää toiselle hyviä ajatuksia ja energiaa. Kaikki itki kun pienet lapset, se oli niin aitoa ja siinä hetkessä oli jotain aivan erityistä. Sain jakaa tämän mahtavan hetken upean naisen kanssa, jonka nimeä en valitettavasti edes tiedä. 

Kiitollisuuteen littyen tehtiin harjoitus jossa piti miettiä joku henkilö omasta elämästä jota haluaa kiittää siitä miten paljon se ihminen on auttanut sua tai miten merkittävä se henkilö on sun elämässä. Henkilön piti olla elossa oleva ihminen jotta pystyt oikeasti myös kertomaan sille tämän kiitollisuuden retriitin jälkeen. Laitoin silmät kiinni ja ensimmäisenä mun mieleen tuli Saija. Saija on ollut mun elämässä silloin, kun kaikki muu kaatui ja sen jälkeen oon aina tiennyt ettei ole mitään asiaa mitä en voi Saijalle kertoa. Oon äärimmäisen kiitollinen, että mun elämässä on näin upea ihminen. Soitin Saijalle heti kun lähdettiin ajamaan kotiin retriitistä. 

Yksi toinen harjoitus joka tuli mieleen oli kun piti miettiä onnellisinta hetkeä omassa elämässä. Laitoin jälleen silmät kiinni ja näin jouluaaton, koko mun perheen sekä Tofen laittavan jouluruokia. En ole aiemmin ajatellut, että se olisi mulle jotenkin erityisen onnellinen hetki. Ilmeisesti se oli. Toinen hetki joka tuli mieleen oli kun musta kruunattiin Miss Helsinki ja kolmas oli muisto mun kahden siskon kanssa lintsiltä (toinen sisko ei asu meidän kanssa enään). Oli outoa, että mun mieleen tuli just nämä hetket. Ihmisen mieli on ihmeellinen. 

Ennen retriitin lopetusta käytiin lounaalla ja seikkailin mun kahvikupin kanssa, ehkä upeimpaan paikkaan ikinä. Pieni laituri puun juuressa josta aukeaa aivan mieletön maisema. Se paikka antoi mulle mahdottoman paljon voimaa ja tuntui siltä, että palaset loksahti paikoilleen monella tasolla. Mulla oli semmoinen olo, että oon valmis lähtemään kotiin. 

Tuli kuitenkin viimeisen meditaation aika ja siinä oli tarkoitus päästää kaikki semmoinen pois sydämeltä mitä ei halua sinne. Kaikki semmoinen joka on vielä mielen päällä piti päästää pois ja tilalle ottaa hyviä asioita. Taustalla soi kappale jonka nimi on Ra Ma da Sa ja meditaatio kesti 10min. Pääsin helposti kiinni meditaatioon ja keskityin hengitykseen kunnes yhtäkkiä jostain tosi syvältä tuli tosi tosi iso itku. Se ei tullut pinnallisesti, se tuli jostain syvältä ja mä tunsin sen koko mun kehossa. Pidin kiinni toisella kädellä mun jalasta ja toisella rististä joka mulla on kaulassa. Tämä itku kesti sen koko meditaation. 

Mä päästin irti kaikesta siitä mitä en halua mun elämään, päästin irti kaikesta semmosesta joka on vaivannut mua, päästin irti isosta asiasta joka ollut mun mielessä 11 vuotta; nimittäin niistä aborteista ja siitä suhteesta. Siitä aiheesta josta kerroin siinä podcastissa siis. Tämä itku oli aivan uudenlainen itku mulle. Kun meditaatio päättyi menin vielä fiilistelemään sinne laiturille. Itkin silmät päästäni ja kun olin valmis avasin puhelimen ja heitin kamat autoon ja lähettiin kotimatkalle. Koko kotimatkan mulla oli melkein huono olo fyysisesti, aivan kun olisin menettänyt jotain tärkeää, samaan aikaan erittäin puhdas ja rauhallinen olo. En osaa selittää. 

Kun pääsin kotiin googlasin tuon biisin ja sain sille tämmöset merkitykset;

Ra: sun energy

Ma: moon energy

Da: earth energy

Sa: infinity, universal energy

The mantra literally means ’sun, moon, earth, infinity I am Thou.’

It can also mean ’the service of God is within me’. 

Voitte itse miettiä mikä tuntui mulle juuri siihen hetkeen sopivalle. 

Kävin myös sunnuntaina aamulla reikihoidossa ja siellä Riston käsittelyn jälkeen luulin että oon tullut hulluksi. Näin sen hoidon ajan metsän reunan ja bambin joka johdattelee mua metsään. 

Ajattelin että nyt se viimeinenkin ruuvi sitten irtosi, juttelin tästä kuitenkin myöhemmin vielä Jutan ja Juhan kanssa ja nyt kun pääsin kotiin googlailin asiaa vähän. Multa kysyttiin mitä tunteita se bambi (peura) herätti minussa. Ainoa sana jonka keksin oli vapaus. Se symboloi mulle vapautta. 

Olen pahoillani, että tästä tekstistä tuli näin pitkä. En osannut tehdä tästä lyhyempää koska on aiheesta niin paljon asiaa. 

Olen erittäin kiitollinen, että sain tavata Jutan ja Juhan. Jutasta tuli mulle ehkä semmonen uusi omanlainen esikuva. Nainen joka seisoo omilla jaloillaan, on rehellinen sille mitä on ja josta lähtee mielettömän vahva energia. Olen myös kiitollinen Mirjalle ja Emilialle jotka jakoi mun kanssa tämän kokemuksen. Olen kiitollinen itselleni, että menin avoimin mielin mukaan ja sain tästä näin paljon. Mieletön kokemus, suosittelen jokaiselle. 

Lisää infoa löydät www.mielenpaalla.fi 

Tämä ei ole mikään maksettu mainos, haluan itse kertoa tästä aiheesta koska se kosketti mua niin syvältä ja muutti mun ajatusmaailmaa yhdessä viikonlopussa. 

Meidän retriitin aiheet oli tosiaan Elämänilo ja Onnellisuus, hinta on 390€ ja siihen kuuluu kaikki, paitsi matkasi paikan päälle. Retriitissä ei käytetä päihteitä eikä syödä punaista lihaa, kaikki ruoka tulee paikallisilta yrityksiltä sekä luonnosta. 

Tämä hihhuli kiittää ja kuittaa, että jaksoit lukea tämän kaiken. <3 Lupaan juoda jatkossa muutakin kun vihermehuja ja pitää jalat maassa myös tämän asian suhteen. 

Den här gången är texten endast på finska då det blev en så sjuk lång text om ett ämne där jag inte riktigt är säker på dem rätta ämnesorden på svenska. Lovar att skriva på svenska i nästa inlägg <3 


4 Comments
  • Avatar
    heidiannika
    Posted at 10:41h, 23 heinäkuun Vastaa

    Ihanaa kun kerrot kaikesta niin avoimesti Rosanna !

    Olen itsekin havahtunut tietynlaiseen oravanpyörään joka on kestänyt liian pitkään.. Päällisin puolin kaikki näyttää olevan hyvin ja uskottelen niin muille ja itselleni todella hyvin, mutta sitten tulee hetkiä jolloin tilanne purkautuu odottamattomalla tavalla.

    Olen pitkään haaveillut pääseväni myös ulkomaille joogaretriitille, mutta toteutus on ontunut joten tämä kuulostaa varteenotettavalta vaihtoehdolta, tulisi varmasti tarpeeseen.

    Odotan innolla tulevia postauksia miten eheytymisprosessisi on jatkunut retriitin jälkeen :)

    Mahtavaa viikkoa!

    • Avatar
      Rosanna Kulju
      Posted at 22:30h, 18 syyskuun Vastaa

      Kiitos ihanasta kommentista ja pahoittelut myöhäisestä vastauksesta! Tuo retriitti oli ihana ja kirjoitankin siitä lähitulevaisuudessa follow upin <3

  • Avatar
    Casper Santelimäki
    Posted at 12:46h, 23 heinäkuun Vastaa

    Huikeen hyvä ja valaiseva postaus, jonka lukeminen meni itsellänikin tunteisiin :) Olen ollut joskus muutamalla retriitillä ja osaan hyvin samaistua kokemuksiisi…

    • Avatar
      Rosanna Kulju
      Posted at 22:29h, 18 syyskuun Vastaa

      Kiitos Casper kommentista <3

Post A Comment