Flunssa, stressi ja terapia

Tänään on lauantai ja heräsin jo joskus 07 jälkeen juomaan teetä ja katsomaan joululeffaa sängyssä. 

Oon taas kipeenä, tätä on jatkunut eestaas jo viimeiset 3kk joten voitte varmaan arvata kuinka kyllästynyt oon tähän. Kävin vihdoin ja viimein keskiviikkona lääkärissä ja torstaina multa otettiinkin 5 putkea verta joista saan tulokset maanantaina. Melkein jännittää mitä sieltä löytyy, toisaalta toivoo ettei olisi mitään mutta kuitenkin haluaisi tietää mikä tähän oikein auttaisi.

Haluan palaa omaan itseeni taas, olla energinen ja pystyä treenaamaan ja syömään terveellisesti. Musta tuntuu, että mulla menee joka toinen ateria aivan ohi tai syön mitä sattuu jonka kautta tietenkin paino nousee ja sekin sitten omalla tavalla stressaa. 

On semmonen olo että olisi jonkun muun kehossa ja se on aivan hirveä tunne. Oon aina ollut tosi tietoinen itsestäni ja tyytyväinen, tällä hetkellä tuntuu just siltä ettei ole mitään hajua kenen kroppa tämä on ja miksi se toimii näin huonosti. 

Huomasin myös alkuviikosta kun harjasin hiuksia miten paljon multa on tippunut tukkaa ja miten paljon se on mennyt poikki. Mulla on aina ollut naurettavan paksut ja vahvat hiukset joten tämä tuntuu jotenkin tosi pelottavalta, hiukset on aina ollut tosi iso osa mua. Olen erittäin tietoinen siitä, että stressi on yksi sellainen asia joka aiheuttaa juuri näitä mun oireita. Oon yrittänyt levätä, lukea, meditoida jne jne. Ja silti tämä flunssa ja olo ei lähde ja on vaan mälsä olo kokoajan. 

Samalla kun en tunnista tätä kehoa, en tunnista itseäni myöskään sisäisesti. Oon normaalisti se ilopilleri joka on tosi motivoitunut ja innoissaan elämästä ja kaikesta ympärillä ja edessä olevista asioista. Nyt herään monena aamuna ja mietin heti koska saisin laittaa vaan uudestaan nukkumaan ja monesti päivät on kyllä ollut yhtä selviytymistä. 

Tästä herää varmasti kysymys miksi en ole hakeutunut aiemmin lääkäriin ja moni ystävä onkin kehottanut mua menemään lääkäriin hakemaan apua esimerkiksi terapian muodossa. 

Tässä kerron teille yhden jutun miksi en ole edes yrittänyt, edellinen kokemus oli niin huono.

Viime vuonna tapahtui yks juttu jolloin olin todella maassa. Olin niin hukassa ja silloin ekaa kertaa ikinä hakeuduin lääkäriin  semmosen asian takia. Itkin aamusta iltaan, en nukkunut, en syönyt ja ei tehnyt mieli tehdä mitään. 

Soitin terveyskeskukseen että haluaisin päästä puhumaan lääkärille jos se vaikka pystyisi auttamaan mua ainakin nukkumaan, sain puhelimessa ajan johonkin muutaman päivän päähän. 

Kävelin terveyskeskukseen sisälle ja siinä odotteluhuoneessa meinasin oksentaa, koska mua ahdisti kaikki ihmiset niin paljon ja kun vihdoin ja viimein pääsin myöhässä lääkärin huoneeseen aloin vaan itkemään. Yritin varmaan 15 kertaa selittää asiaani, oli tosi vaikeaa puhua täysin tuntemattomalle ihmiselle joka oli selkeästi erittäin kiireinen ja se teki kaikkea muuta kun keskittyi siihen mitä mulla oli sanottavaa. Huoneessa kävi sen 15-20min aikana monta eri hoitajaa kysymässä neuvoja tai hakemassa jotain varmasti 5 kertaa jonka lisäksi lääkäri vastasi puhelimeen 2 kertaa. Mulla oli todellakin just semmoinen olo ettei mua kuunnella ja ettei musta välitetä ollenkaan. En syytä lääkäriä, hänkin kovasti pahoitteli kiirettä ja vaikka ymmärsin niin se tuntui silti erittäin pahalta. Lopuksi lääkäri sanoi mulle että kaikki ajat terapiaan on supertäynnä ja niihin on viikkojen jonoja, jos mulla käy hyvä tuuri voin ehkä saada jonkun yhden yksittäisen ajan parin viikon päähän. Hän kuitenkin halusi kirjoittaa mulle rauhoittavia sekä unilääkkeitä. 

Aivan todella hämmentyneenä mut tyrkättiin kotiin resepti kädessä.

Hain lääkkeet apteekista ja menin kotiin. Joo, kyllähän mä niillä nukuin sekä rauhoittavilla pystyin toimimaan normaalit asiat, tosin ne vei kaikki tunteet mukanaan. En oikeastaan tuntenut enään yhtään mitään ja hautasin kaiken jonnekin tosi syvälle lääkkeiden vaikutuksen alle. 

Kiitos luoja mun ystävä oli vaikeana aikana päässyt aikalailla heti puhumaan asioista semmoseen paikkaan kun Suomen Valkonauhaliitto. Soitin sinne ja pääsin heti seuraavana päivänä yksilökeskusteluun.  Nämä keskustelut auttoi mua tosi paljon, ne ei ollut kalliita ja tunsin aina oloni niin paljon paremmaksi kun lähdin kotiin. Kävin näissä ehkä 4-6 kertaa ja sitten koin jo olevani sen verran vahva että jaksan itse eteenpäin. Keskusteluissa puhuttiin myös siitä, miten mun kannattaa jättää lääkkeet syömättä ja tai ainakin vähentää niitä. Tällöin aloitin juuri treenaamisen Timon kanssa ja uskon, että sillä oli iso iso merkitys mun oloon ja etenemiseen. Treenaamisesta tuli mun pelastus.  

Jos mulla olisi varaa kävisin säännöllisesti terapiassa kokoajan, siinä on vaan jotain niin helpottavaa puhua suu puhtaaksi jollekin täysin tuntemattomalle ihmiselle joka on puolueeton. Tällä hetkellä tyydyn kuitenkin itse meditaatioon joka auttaa mua tosi paljon rauhoittumaan ja selkeyttämään ajatuksia. 

On mielestäni tosi harmi, että annetaan mielummin lääkkeitä vaikka kuinka paljon sen sijaan että ihmiset pääsisi puhumaan asioistaan. Puhuminen auttaa niin paljon ja vie eteenpäin. Lääkkeet on kuitenkin vaan hetkellinen hätä-apu siihen oloon. 

Toivon, että saan maanantaina selkoa tähän mun tilanteeseen ja jos sieltä ei mitään löydy niin laitan kaiken energiani siihen minkä osaan parhaiten; treenaamiseen. Treeni on mun henkireikä kaikesta, se asia joka auttaa mua eteenpäin ja se asia joka on mua itseäni. Jos mitään ei löydy olen myös päättänyt mennä täysiä eteenpäin ylös tästä kuopasta jossa oon ollut jo aivan liian pitkään. On aika olla taas onnellinen.

Nyt laitan seuraavaa joululeffaa pyörimään ja laitan tee-veden tulille. 

Toivotan teille kaikille ihanaa lauantaita <3

 


2 Comments
  • Avatar
    Salla
    Posted at 22:30h, 10 marraskuun Vastaa

    Samankaltasia kokemuksia löytyy myös täältä. Olin vaan 17-vuotias ja silti lykättiin resepti rauhottaviin ja terapiaan aika vasta useen viikon päähän vaikka tilanne paniikkihäiriön ja ahdistuksen kanssa oli paha. Monta kertaa ja monessa eri paikassa sai käydä ennen kun sai hyvää hoitoa jossa oikeesti välitettiin, mut onneks sellanenkin paikka löyty. Tsemppiä!

    • Avatar
      rosannakulju
      Posted at 21:53h, 22 joulukuun Vastaa

      Kiitos kommentista,hyvä että kaikki on hyvin ja toivotan sulle ihanaa joulua <3

Post A Comment