babypanic

Viime viikot on ollut jotenkin todella vauvapainoitteisia. Hyvällä tavalla. Rakastan lapsia ja oon aina ajatellut, että mun elämä saa jonkun suuremman tarkoituksen sitten kun musta tulee äiti. Mun äiti on saanut mut 23 vuotiaana ja meillä on aina ollut tosi hyvä suhde jonka takia oon aina ajatellut, että itsekin haluaisin olla nuori äiti. En mä enää mikään hirveän nuori ole. Tai no, tämä on suhteellista tietysti ja oon tosi nuori monessa asiassa, mutta en tässä asiassa mun oman ajattelutavan mukaan. Tiedän, että saan tähän nyt kymmenen kommenttia jossa lukee ’oot vielä nuori, ehdit vielä kauan’ jne jne. Mutta nyt alkaa kieltämättä tuntumaan, että kaikki kaverit laittaa lapsia, menee naimisiin ja ostaa yhteisiä kesämökkejä. Ja täällä mä vaan asustelen vuokra-asunnossa mun koiran kanssa. Kämppiskin löysi ihanan miehen Espanjasta ja muutti sinne. Tietysti mulla on tosi paljon muuta, mitä mulla ei välttämättä olisi jos mulla olisi perhe ja olisin ihan eri elämäntilanteessa.

Jotenkin Jessican muutto otti tosi koville. Me oltiin yhdessä sinkkumimmejä vielä vuosi sitten jotka ajatteli ettei tuu ’ikinä’ löytämään ketään enään, oltiin jo löydetty ne rakkaudet ja nekin meni pieleen. Oon tosi onnellinen Jessican puolesta ja lähdenkin viettämään hänen ja poikaystävänsä 1v juhlia juhannuksena. Niin hieno ihminen mitä Jessica on, ansaitsee kaiken hyvän mitä elämä voi ikinä tuoda.

Olin tänään vieraana Marian  youtube videolla jossa käsiteltiin erittäin rankkaa aihetta eli aborttia. Video tulee ens kuussa ja linkkaan sen kyllä tänne sitten. Abortin olen itse tehnyt kaksi kertaa, kerron tästä lisää mun podcastin ensimmäisen kauden ensimmäisessä jaksossa, pääset siihen tästä. Tosi paljon tunteita nousi pintaan kaikinpuolin ja ehkä eniten just sen takia miten ajankohtaista lapset on mun ympärillä just nyt. Joka kerta kun oon kotona pohjoisessa joku kyselee ’jaa koska me saadaan se lapsenlapsi?’ tai ’koska löydät sen miehen ja alat tekemään lapsia?’ En tiedä oonko ainoa joka ahdistuu kuoliaaksi noista kysymyksistä ja olenkin alkanut mielummin sanomaan etten edes tiedä haluanko mä vielä lapsia. Se on helpompi sanoa niin, kuin että voi kuulkaas miten paljon haluaisin jos mulla olisi vaan mahdollisuus. Musta tuntuu monesti että kyyneleet meinaa nousta silmiin vaan kun ajattelen asiaa. Tai ehkä kun ajattelen miten kaukainen ajatus se oma lapsi vielä on.

Kerroin just yks päivä yhdelle kaverille miten voisin olla valmis laittamaan sen lapsen itse. Minä yksin. Mutta, etten siksi tekisi sitä koska oon niin perhekeskeinen ja haluan, että mun lapsella olisi kaksi vanhempaa. Mut on kasvattanut maailman ihanin äiti ja isä yhdessä ja me kaikki viisi sisarrusta ollaan samalle äidille ja isälle. Arvostan ihan hirmuisesti sitä, minkälaisia arvoja oon saanut mun vanhemmilta ja toivon, että joskus voin itsekin olla edes puolet siitä mitä ne on ollut mulle.

Yksi mun ystävä on raskaana tällä hetkellä ja elän ja hengitän sitä onnea hänen kanssaan joka päivä. Oon niin onnellinen hänen puolestaan, että voisin puhjeta. Oon myös nimennyt itseni kummitädiksi ja suunnitellut jo babyshowerit :D Ostan kaikki maailman pienet adidaksen kengät sille kun se syntyy :D

 

Tämän koko postauksen pointti oli, että sanokaa joku että voitte samaistua tähän! Etten oo vaan tulossa hulluksi :D


30 Comments
  • Tiia
    Posted at 22:41h, 07 toukokuun Vastaa

    Siis tämä niin paljon. Kohta neljä vuotta viettäny sinkkuelämää ja kaipaisin omaa perhettä jo niin maan perkeleesti. Sulla on sentään vauvoja tulossa kaveripiirissä, ihanaa että pääset nauttimaan vauva-aikaa sitä kautta. Itse oon myös maailman vaikeimman päätöksen tehdä abortti tehnyt pari vuotta sitten. Törmään työni puolesta jatkuvasti +35 vuotiaisiin naisiin, joille raskaaksi tulo ei oo enää itsestään selvyys. Aikaa mulla on tuohon vielä kymmenisen vuotta mutta silti ajattelen joka kerta että toivottavasti en tuu itse olemaan tuossa tilanteessa. Faktavaan on se että 35 on jo vanha ensisynnyttäjä. Ihanaa että joku jakaa samankaltaisia ajatuksia ja vielä kirjoittaa niistä blogiin. Kaverit ei ymmärrä tätä mun vauvahulluutta ja oikeesti se on aika kamalaa kun perhekin hyväntahtoisesti utelee joko olisi miestä kiikarissa. Tästä tuli nyt aika rönsyilevä kommentti mutta tää aihe vaan nostaa itsellekin tunteet ja ajatukset pintaan.

    • rosannakulju
      Posted at 10:37h, 09 toukokuun Vastaa

      Hei ihana Tiia ja kiitos kommentista. Mun mielestä nämä on ihan päivänselviä asioita, on myös niin että jokainen meistä on kasvatettu eri tavalla ja koetaan eri tavalla tämä ’vanha äidiksi’ asia. Kyllä se todellakin näin pohjoisen mimmille tuntuu siltä, että jestas sentään kaikilla muilla on jo lapsia.
      toivotan sulle paljon paljon aurinkoa ja unelmien täyttymistä <3

  • Minä vain
    Posted at 22:51h, 07 toukokuun Vastaa

    Olen itse 27-vuotias. Ajattelin pitkään kliseisellä tavalla, että haluan elää ja luoda uraa, että sitten joskus kolmekymppisenä TEEN lapsen. Kunnes tajusin, että niitä ei niin vaan tehdä. Erään lähteen mukaan jopa 80 % lasta yrittävistä yrittää raskaaksi tulemista vuoden. Teimme jonkin aikaa sitten mieheni kanssa päätöksen jättää ehkäisy pois, ja todella olemme saaneet huomata, että se ei ole niin yksinkertaista – se yksi ainoa kerta, kun testissä oli kaksi viivaa, viikon päästä siinä ei enää ollutkaan viivaa. Noin 30 % alkaneista raskauksista menee heti alussa kesken. Vaikka emme ole vielä älyttömän kauaa yrittäneet, voin kuvitella ne ”milloin teette lapsia?” -kysymykset sellaisilla, jotka yrittävät pidempään tai saavat keskenmenoja.

    Työni puolesta minulla käy paljon raskaana olevia naisia vastaanotolla. Tuntuu, että suurin osa lähentelee 40 ikävuotta. Fysioterapeuttina ymmärrän hyvin, miten paljon oma palautuminen vaikeutuu, mitä enemmän ikää on, puhumattakaan muista riskeistä. Myös sen vuoksi päätin itse alkaa tässä vaiheessa yrittämään lasta. En tietenkään tuomitse ”vanhoja” äitejä, taustalla voi olla vuosien yrittäminen, tai esimerkiksi se, että vakaata parisuhdetta ei vain ole aiemmin löytynyt. Tai muuten vain ihan oma päätös jättää asia myöhemmälle – mihin kaikilla on oikeus.

    En enää ajattele, että elämä loppuisi siihen, jos saan joskus lapsen. Päinvastoin – silloin haluan elää ja kokea yhdessä lapseni ja mieheni kanssa. Työ on minulle intohimo, mutta se ei tule koskaan menemään perheen tai muun elämän edelle.

    Rosanna, ihanaa, että osaat iloita muiden raskaana olevien ja äitien puolesta. Sinäkin tulet sen onnen toivottavasti saavuttamaan. <3

    • rosannakulju
      Posted at 10:40h, 09 toukokuun Vastaa

      Heippa, kiitos hirmuisesti kommentista. Tässä on paljon asiaa, mä ajattelen itsekin just niin että nuori äiti myöskin jaksaa touhuta lapsen kanssa ihan eri tavalla. Kyllä mun äiti ja isä on mun kanssa leikkinyt teekutsuja, mutta mun sisko joka on 14 niin sen kanssa ei todellakaan oo enään ollut samanlaista leikkimielisyyttä. Ja onhan monet tutut kertonut just siitä, että on täysin eri asia saada lapsi 20v vs 35v.

      tämä oli kyllä tosi hyvä kommentti! Kiitos siitä ja ihanaa kevättä sulle <3

  • Katariina Risu
    Posted at 23:27h, 07 toukokuun Vastaa

    Kiitos että tuot näitä vaikeitakin vauva mietteitä esille!
    Itsellähän ei ole aivan sama tilanne, mutta samat kysymykset kyllä saa kuulla melkein kerta toisensa jälkeen, ja emme ole tuonneet kauhean julki lapsettomuuttamme. Koska se on meillekkin kauhean vaikea asia.

    Minulla siis on ihana mies ja koti ja myös vanhus koira. Mutta meille ei vaan ole suotu sitä pientä lasta, olemme yrittäneet 6vuotta kohta ja ei vaan tärppää. Kaikkea ollaan kokeiltu. Mutta nämä ovat näitä elämän vaikeita asioita. Olen varma kuitenkin asiasta että tavalla tai toisella meille tulee viellä joskus juuri meidän näköinen perhe ❤️

    Olet hirveän suloisen oloinen ihminen kaikinpuolin, olen varman myös siitä et sinulle tulee tapahtumaan kauniita asioita kun aika on oikea!

    Ihanaa kevättä just sulle Rosanna! 🌸🌼🌸

    • rosannakulju
      Posted at 10:42h, 09 toukokuun Vastaa

      Hei <3
      Kiitos kommentista, melkein meinasi kyynel tulla silmään kun tätä luin.
      Uskon myös että tulette joskus saamaan sen juuri teidän näköisen perheen. <3

      Ja kiitos paljon ihanasta lauseesta, kaikelle on oma aikansa. Olen vaan malttamaton. :D

      Aurinkoa <3

  • Pinja Mitrovitch
    Posted at 23:34h, 07 toukokuun Vastaa

    Moi Rosanna!
    Mä pystyn samaistumaan tähän täysin, sillä mun lähelle on syntynyt viimeisen vuoden aikana 5 vauvaa. Olin asettanut nuoruudessa itselleni takarajaksi äitiydelle 25 vuotta. Nyt täytin 26 ja pystyn samaistumaan näihin fiiliksiin. Toki olen parisuhteessa ja hyvin erilaisessa tilanteessa.

    <3: Pinja // http://www.pinaycoco.fi

    • rosannakulju
      Posted at 10:43h, 09 toukokuun Vastaa

      Hei Pinja ja kiitos kommentista <3

      Vauvoja vaan sataa ympärillä, mutta missä se oma vauvaunelma on. Ajatukset voi olla silti hyvin samanlaisia vaikka kaikki muu olisi ihan erilaista. Kaikkea hyvää sulle ja aurinkoa sun kevääseen!

  • Ilona
    Posted at 23:48h, 07 toukokuun Vastaa

    No tuota.. Koska mulla ei ole sitä miestäkään niin saan jo lesbovihjailukommentteja. Myöskään nää ”on se lapsettomilla helppoa kun saa rahan käyttää vaan itteensä.” ei taida nää ihmiset ajatella että ehkä mun keho ei pysty edes tekemään sitä lasta. Kommenttien ajattelemattomuus on aivan sairasta. Ja kyllä, mä loukkaannun todellakin kommenteista vaikka ei tarvis. Kun se vauvakuume välillä iskee niin se on jotain aivan jäätävää. Mä oon 29 ja tekisin sen lapsen heti jos olis se mies. Ja en halua tehdä sitä yksin.

    • rosannakulju
      Posted at 10:46h, 09 toukokuun Vastaa

      Hei Ilona ja kiitos kommentista, ymmärrän juuri mitä tarkoitat. Ihmiset ei ajattele ollenkaan mitä suustaan päästää ja taustoja tietämättä voi oikeasti tulla tosi inhottavaa kommenttia. Ei mullakaan oo sitä miestä :D Kyl me selvitään ja löydetään joku ihana mies jonka kanssa yrittää sitä lasta. Lähetän sulle paljon enkeleitä <3

  • Nina Siren
    Posted at 00:00h, 08 toukokuun Vastaa

    Rosanna,
    Ihan jäätävä kirjoitus, sä oot tosi rohkee ja uskallat olla just se, mitä oot. Mä olen ollut aina vastaavanlainen, mutta mä kerään ympärilleni koko ajan kateellisia ihmisiä. Olemalla vaan oma positiivine itseni, super energinen sekä aina valmis auttamaan kaikkia. Sit taas suurinosa parisuhteista on kaatunut siihen, et oon niin avoin et toinen joutuu väkisin rueta avautumaan, muuten se juttu ei toimi. No sit mä tylsistyn ku se toinen on liian epävarma! Sit se koko juttu alkaa murentua kasaan.
    Myös mulla oli kauhee halu saada toinen muksu ja sen myötä perhe. Mun tyttö on nyt 12-v. Noin 1.5 vuotta sitte kerroin muutamille ystäville, et oon miettinyt et hankin sen yksin. Et kerta en löydä miestä, ni voin tehä sen yksin. Ainoo mikä laitto mussa sisällä sitä vastaan oli , että jokaisella lapsella on oikeus isään ja äitiin.
    Et siis ole tulossa hulluks :D

    • rosannakulju
      Posted at 10:48h, 09 toukokuun Vastaa

      Hei Nina! Ihan mahtava kommentti! Hymyilin lukiessa. Tässä on selkeästi paljon samaa mitä mussakin ja mun ajattelutavassa. :D
      Mutta sulla on jo ihana tyttö siellä! Toinen tulee jos on tullakseen.

      Kyllä me vielä ne avoimet miehet jotka kestää vahvoja naisia löydetään, älä huoli! Aurinkoa sun kevääseen <3

  • Nina
    Posted at 02:01h, 08 toukokuun Vastaa

    Ei et varmasti ole ainoo! Musta tuntuu kun lukisin itse kirjoittamaani teksiä. Oon itsekkin aina aatellut, että olis kiva olla nuori äiti aj mustakin alkaa tuntua, että se juna meni jo. Haaveena ois myös että pääsis eka naimisiin ja sitten vasta lapsia, sekään ei oo enää kiveen kirjotettu. Oon 27 ja kyllä, koen olevani vanha myös. Ympärillä kaverit saa lapsia, menee naimisiin… Ja mä vaan asun yksin vuokralla ja toivon että joskus joku rakastaisi mua ja saisin perustettua ihanan perheen. Mun vanhemmat myös yhdessä ja sisko samoista vanhemmista, joten tottakai sen itse ajattelee ihanteellisimpana tilanteena. Kumpa jonain päivänä saatais olla onnellisia ja tää kaikki vaan toteutuis, toivittavasti vaan ei liian myöhään :( Kyllä se mietityttää täälläkin! Kiitos kun jaoit!

    • rosannakulju
      Posted at 10:50h, 09 toukokuun Vastaa

      Hei Nina, kiitos kommentista <3

      sulla on just samoja ajatuksia mitä mullakin. Sitten alkaa just miettimään, että voikohan niistä omista 'periaatteista' päästää sitten kuitenkaan irti? esim tuo että ensin naimisiin ja sitten vasta lapsi..

      Ihanaa kevättä sulle, lähetän sulle paljon enkeleitä ja uskon, että elämä vielä yllättää sut positiivisesti. <3

  • Jatta
    Posted at 06:25h, 08 toukokuun Vastaa

    Todellakin pystyy samaistumaan eli ei mitään hätää! Se on aina tosi ahistavaa ku kysellää mikset seurustele ja entäs ne lapset jne. Miettii aina et onko sitä huono ihminen kun ei seurustele tai ole sitä perhettä vielä. Itsellä kanssa tosi paljon ystävät tehneet lapsia ja hyvä ystävä odottaa jo toista lastaan. Kyl meidänkin vuorot vielä tulee. Tosin mä kanssa nykyään turvaudun tohon et en tiedä haluanko edes lapsia kun ei jaksa alkaa selittelemään :D !

    • rosannakulju
      Posted at 10:51h, 09 toukokuun Vastaa

      Hei jatta <3

      Näinhän se on. Aivan uskomatonta miten ihmiset kyselee, eihän se heille edes kuulu eikä tiedä taustoja. Kyllä meidän vuorotkin tulee! <3

  • J
    Posted at 11:07h, 08 toukokuun Vastaa

    Todellakin pystyy samaistumaan!
    Kaikki läheisimmät tyypit on saanu viimeisen parin vuoden aikana lapsia, jopa ne joiden viimeiseksi uskoisi edes hankkivan lapsia!
    Ja täällä sitä ollaan, ei vauvoja eikä varmaan ihan heti sellaisia tulossakaan, vaikka pitkässä parisuhteessa elänkin.
    Elämäntilanne heitti viimevuoden lopulla sellaisen voltin, ettei tähän tilanteeseen vauvan hankkiminen ole viisasta. Lisäksi sain juuri kuulla, että minun voi olla tavallista vaikeampaa hankkia lapsia.
    Tilanne on ollut henkisesti erittäin haastava, ja kaikki vastaantulevat raskaana olevat naiset aiheuttaa kyynelten kihoamisen silmiin.
    Erityisen pahalta tämä kaikki tuntuu etenkin siitä syystä, että itsekin olen tehnyt abortin nuorempana, ja jotenkin olin aiemmin tuudittautunut siihen ajatukseen, että olenhan kerran jo ollut raskaana, miksei se onnistuisi myöhemminkin.
    Enää en ole asiasta niin varma.

    Kiitos kun puhut näin arasta ja henkilökohtaisesta aiheesta niin avoimesti! On lohduttavaa kuulla ettei ole maailman ainoa joka miettii näitä juttuja!

    • rosannakulju
      Posted at 10:53h, 09 toukokuun Vastaa

      Heippa J,

      Kiitos ihan SUPERPALJON tästä kommentista. Itsekin voin todellakin ymmärtää tuon ’olenhan yhdesti aiemminkin ollut raskaana, varmasti onnistuu vielä’. Mutta kun se ei ole niin päivänselvää ja sitten tulee ajatuksia miksi on aikoinaan toiminut miten on toiminut.

      Lähetän sulle hirmuisesti enkeleitä ja toivon, että kaikki menee just niin kuten toivotkin.. <3

  • Johanna
    Posted at 14:01h, 08 toukokuun Vastaa

    Todella ymmärrettäviä ja inhimillisiä tunteita!
    Päädyin tekstiisi Instagramin kautta. Olit nostanut storyyn maininnan oman äitisi iästä, ja pohdit sitä, että ehkäpä olette pienen ikäeron vuoksi niin läheisiä. On epäilemättä totta, että nuorempana sitä muistaa esimerkiksi oman nuoruutensa lähemmin, minkä vuoksi voi olla helpompi samaistua omaan lapseen jne, joten tajuan pointtisi hyvin. Haluaisin kuitenkin tuoda siihen myös toisen näkökulman.
    Miun äiti sai miut, kun oli 36-vuotias, eli hän oli verrattaen (etenkin silloin 23 vuotta sitten) aika vanha ensisynnyttäjä. Olen kuitenkin ikäerosta huolimatta ollut valtavan läheinen äitini kanssa aina, ja hän on ehdottomasti äidin lisäksi myös ehkäpä se kaikkein paras ystäväni (vaikka myös muita ystäviä minulla on paljon). Uskonkin, että ikää merkityksellisempää on ollut se, kuinka äitini on suhtautunut minuun. Hän on aina keskustellut kanssani aidosti, viettänyt aikaa kanssani ja ottanut mielipiteeni vakavasti. Sellainen
    äitisuhde on yksisuurimmistaa vahvuuksista elämässäni ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Ja olen aivan varma, että myös sie pystyt sellaisen suhteen aikanaan lapsellesi tarjoamaan, tulipa lapsen/lapsien aika ennemmin tai myöhemmin.
    Kaikkea hyvää siun kesään!

    • rosannakulju
      Posted at 10:55h, 09 toukokuun Vastaa

      Heippa Johanna ja kiitos kommentista <3 Uskon todellakin, että asia voi olla myös noin päin. Itse olen vaan kokenut, että esimerkiski puhuminen seksistä ja pojista ja muusta mikä on teininä ajankohtaista on ollut mulle helpompaa kuin mun siskolle joka on nyt teini kun äiti on 50v. Ehkä se on vaan meidän perheessä. :D
      Ja kiitos ihana kommentista, toivotan sulle mahtavaa kesän odotusta ja paljon aurinkoa <3

  • Petra
    Posted at 16:05h, 08 toukokuun Vastaa

    Voin samaistua kyllä niin tähän! Itse olen aina haaveillut lapsesta ja ahdistaa koko asia tällä hetkellä. Olen myös miettinyt, että hankkisin yksin sen lapsen 😂 tosi moni ystävistä seurustelee, on kihloissa tai on jo lapsia. Itse sinkkuna asun isossa asunnossa 😂

    • rosannakulju
      Posted at 10:56h, 09 toukokuun Vastaa

      Sama täällä :D Ollaan samassa veneessä. Ehkä elämä yllättää meidät positiivisesti ja tuo meidän elämään just niitä asioita mitä toivotaan <3 Ihanaa kevättä sulle!

  • Mirella
    Posted at 20:04h, 08 toukokuun Vastaa

    Olet kyllä älyttömän rohkea kun uskallat kirjoittaa tälläistä. Voin osittain samaistua tähän. Oon tehny lapsen 20-vuotiaana ja olisin halunnut lapset pienellä ikäerolla. Nyt tyttö on jo 6v ja menee varmasti useampi vuosi, että voi alkaa suunnittelemaan edes mitään lapsia. Kauhea vauvakuume,mutta tähän elämäntilanteeseen se ei oikein sovi.

    Oon seurannut sinun blogia ja instaa säännöllisen epäsäännöllisesti varmaan joku pari vuotta. Podcastin löysin vähän aikaa sitten. Niitä on kyllä mukava kuunnella.
    Se jakso missä puhuit abortista oli tosi koskettava!:(

    Olis ollu kiva jutella sinun kanssa teidän äidinäitin luona:)

    • rosannakulju
      Posted at 10:58h, 09 toukokuun Vastaa

      Hei Mirella ja kiitos paljon kommentista. Kaikki asiat varmasti menee just niinku pitää sitten kuitenkin.

      Ai siellä dinnerillä? Hitsi joo mä olin jotenkin niin koomassa safkasta ja kaikesta että menin siitä vaan kotiin nukkumaan :D haha.

      Ihanaa kevättä sulle <3

  • Niina
    Posted at 21:32h, 08 toukokuun Vastaa

    Tää alko itkettään tosi paljo. Erosin 7 vuotta sitte mun poikaystävästä ja jotenki sen jälkeen ei oo osunu sopivaa tyyppiä kohdalle. Pitkään jaksoin aatella että kyllä se sieltä vielä löytyy ja sit tulee lapsiaki mut näin 33-vuotiaana on pakko myöntää itelle että niin ei välttämättä käy vaikka kuin toivoisin. Nykyään eniten ahdistaa kaikki suvun juhlat ku kaikki serkut ja sisarukset on parisuhteessa ja suurimmalla osalla on lapsiaki, mä oon ainoo lapseton ja ainoo sinkkuki. Pelkään niin paljo kyselyitä parisuhteesta ja lapsista että oon alkanu vältteleen suvun tapaamista.

    • rosannakulju
      Posted at 10:59h, 09 toukokuun Vastaa

      Hei ihana <3
      Mä niin ymmärrän ton miten ahdistaa tuo että muut on jo saavuttanut sen mitä itsekin haluaisi. Eikä jaksa niitä ainaisia kysymyksiä parisuhteesta ja lapsista. Tulee vaan paha mieli. toivon, että saat pian mitä haluat ja elämä yllättää sut positiivisesti. Paljon aurinkoa sinulle <3

  • Elsi Mäkelä
    Posted at 22:41h, 08 toukokuun Vastaa

    Kiitos Tästä! Näin 31-vuotiaana kolmen lapsen äitinä (esikoisen sain 23-vuotiaana) kun välillä kadehtii joissakin asioissa teitä ”vapaita” aikuisia naisia,niin tämä oli hyvä muistutus olla onnellinen äiti. Ja voisin lohduttaa sua että eipä sitä tosiaan tiedä miten lähellä Sun oma lapsi jo on,elämä muuttuu välillä niin nopeasti! Kaikkea hyvää sulle,oot ihanan aito! Terveisin, ig-seuraaja😍

    • rosannakulju
      Posted at 11:00h, 09 toukokuun Vastaa

      Hei Elsi <3

      Aivan varmasti on myös näin, kaikilla meillä on omat juttumme ja monesti varmasti kadehditaan muita ja ne meitä tai hiffaatko mitä tarkoitan.. :D
      IHANAA kevättä sulle ja paljon aurinkoa sulle ja sinun skideille <3

  • Tiina
    Posted at 09:06h, 09 toukokuun Vastaa

    Samaistun! Mulla erona se että olen parisuhteessa ja jos lapsia joskus suodaan niin kyllä niitä tähän suhteeseen haluan. Meillä se hankala että minä haluaisin heti mutta mies +5 vuoden päästä.. tuntuu raastavalta, koska musta tuntuu että tää vauvan kaipuu menee jo kohta vähä överiks. Itse en oikein haluaisi olla ”vanha” äiti ja olin ajatellut saavani kaksi lasta ennen 25v, noh 25v tuli mittariin alkuvuodesta. Hankalia asioita

    • rosannakulju
      Posted at 11:03h, 09 toukokuun Vastaa

      Hei todellakin tiedän tuon tunteen. Se oli mulla edellisessä suhteessa sama. Tavallaan kaikki on hyvin, mutta kokoajan mun kaipuu perheestä pilasi mun ajatuksia siitä hyvästä parisuhteesta.
      Ihanaa kevättä sulle ja kiitos kommnetista <3

Post A Comment