16 tammi

Posted at 16:09h in Matkat, Rosanna Kulju by
11 Likes

Istun lentokentällä ja odottelen mun ensimmäistä lentoa kohti Dohaa jonka kautta lennän Berliiniin. Viikonlopun oon Berliinissä töissä messuilla edustamassa yhtä Altian brändiä jonka jälkeen lentelen suomeen maanantaina. Heti kun pääsen kotiin ajalen suoraan Prismaan ostamaan ruokaa, eniten ikävöin mun signatureruokaa jauhelihamössöä ja vahvaa kahvia kauramaidolla.

Oon lähtenyt joululomalle jo 17.12 ja palaan vasta nyt kotiin, on kyllä ikävä omaa sänkyä ja omia pöperöitä sekä töitä ja treeniä! Se on hassua huomata aina reissussa miten paljon sitä ikävöikään sitä omaa kotia ja omia rutiineja. Niihin on kiva palaa, ainakin hetkeksi sillä seuraava reissu on jo kiikarissa 😉

Täällä reissussa ollessa oon miettinyt tosi paljon asioita mun omassa elämässä, ollut tosi rehellinen eräälle ihmiselle joka ei sitä kylläkään ansaitse. Tehnyt sen mun viimeisen siirron jonka jälkeen päätin että joko se kantaa tai ei. Uskon, että elämässä pitää olla rohkea ja kertoa ihmisille mitä tuntee ennenkuin se on myöhäistä ja näin myös toimin.. Jälleen satutettuna seison minä ja olo on ainoastaan tyhmä, mutta jollain kummalla tavalla myös helpottunut. Tottakai olo on myös tosi surullinen, en oo koskaan ollut hyvä sulkemaan ovia elämässä enkä varsinkaan niitä tärkeimpiä. Alla quote joka kuvailee näitä tunteita mitä en osaa pukea sanoiksi.

 

On kuitenkin aika luottaa uusiin asioihin elämässä ja sen myötä päätin ottaa kaks tatskaa täällä. Ensimmäinen ’ad maiora’ tarkoittaa ’towards greater things’ ja se sopii tosi hyvin kuvailemaan mun tunteita kaikkeen tulevaan.


Toinen on tämä ’lumos’ joka on loitsu mun all time lempparista Harry Potterista ja tarkoittaa valoa. Rakastan tätä jo nyt. Nyt mulla on 10 pientä tatuointia joita rakastan!! Tein syksyllä tänne blogiin postauksen mun tatuoinneista, pääset lukemaan sen tästä jos kiinnostaa.

Oon äärimmäisen kiitollinen Saralle että on jaksanut kuunnella mun juttuja, niitä huonoja ja hyviä, jaksanut tsempata ja saanut ajatukset muualle. On ollut tosi rentouttava loma ja uskon että molemmat tarvittiin tämmöstä hömppäpömppä aikaa – kikatusta ei millekään, aurinkoa ja hyvää seuraa.
’ thank you for bringing the sun with you during the days I was drowning in rain’

Ihanaa keskiviikkoa! <3

 

 

 


15 tammi

Posted at 08:26h in Rosanna Kulju by
0 Likes

Mä oon ihminen joka elän tosi paljon tunteita musiikin ja tekstin kautta. Quotet on mulle jotenkin runoutta ja mä löydän tosi paljon lohtua niistä. En ainoastaan vaan lohtua vaan myös inspiraatiota ja motivaatiota sekä perspektiiviä.

Tässä on mun lempparibiisejä jotka saa mulle aikaan tosi isoja tunteita;

Lady Gaga – I’ll always remember us this way

The weeknd – Wicked games (lempparibiisi ollut vuosia)

The goo goo dolls – Iris

Kartellen – Ställ dig upp

Eminem – River

Bishop Briggs – Never tear us apart

Molly Sanden – Rygg mot rygg

Ellinoora – Bang bang typerä sydän

Younghearted – Jos sä oot mun

Jenni Vartiainen – Vanki

The Banner days – My beloved

Rhys Lewis – Be your man

Kuten ehkä biisien nimistä osaakin ymmärtää niin nämä on kaikki biisejä rakkaudesta tavalla tai toisella. Tällä hetkellä sopii tosi hyvin mun ajatuksiin jotka pyörii päässä. Tässä tulee vielä muutama lemppariquote, etsin joka päivä uusia quoteja.. Voi kuulostaa sairaalta, mutta elän ja hengitän näitä.

 

Toivottavasti tykkäät tästä postauksesta ja teen jossain vaiheessa listauksen mun POWERbiiseistä jotka saa mut aina hyvälle tuulelle. Kerro mielellään jos sulla on joku lemppariquote tai biisi, on aina kiva löytää uusia. <3

 


12 tammi

Posted at 02:52h in Mielipiteet, Rosanna Kulju, Yleinen by
6 Likes

Viime aikoina on ollut tosi paljon tapetilla erilaiset vaikuttajia ja että ne eläisi elämää ruudun läpi. Kaikesta pitää ottaa kuva, kaikki pitää videoita ja taltioida. Monet jutut tästä aiheesta on kirjoitettu jopa tosi negatiiviseen sävyyn ja käytetty sanoja kuten säälittävää.

Inspiroiduin kirjoittamaan mielipiteeni asiasta luettua Anniinan hyvän postauksen aiheesta joka on tosi eri kannalta kirjoitettu kuin mitä tämä mun postaus.

Mun työ on some eri muodoissa. Mä rakastan aitoutta ihmisissä ja inspiroidun ihmisistä jotka näyttää omaa elämää ja sen ylä sekä alamäkiä. Mä en ole itse jättänyt mitään ulos mun somesta; oon podcastissa puhunut mun aborteista, mun perheestä, mun parisuhteesta, mun masennuksesta. Kaikesta. Se on sitä oikeaa elämää, kuten esimerkiksi vaikka tämä kuva :D
Mä haluan elää mun elämää niin, mä haluan jakaa mun elämää mun seuraajien kanssa. Onko se sitten väärin? Onko se sitten sitä että mulla ei varmastikaan ole oikeaa elämää? Mitä on oikea elämä?

Jaan kuvia ja videoita mun perheestä kun siellä olen kylässä, se on niille aivan täysin ok ollut alusta asti ja heidän mielestä on jopa kiva vilahtaa esim videoissa. Mä oon äärettömän suora ihminen, joskus varmasti liiankin suora. Oon rehellinen ja sanon sekä näytän mitä tunnen, oon tunneihminen all the way ja musta huomaa nopeasti millä päällä olen. Haluan näyttää näitä kaikkia puolia mun somessa, se on ihan tietoinen valinta. Esimerkiksi kun olen siellä perheen luona oon tosi onnellinen ja tietysti haluan jakaa sitä tunnetta mun seuraajien kanssa.

Mun kaverit on monet itsekin ’sometyyppejä’, tekee instagramia, blogia, vlogia u name it. Heidän kanssa videot/kuvat on aivan normaalia arkea, enkä tietenkään ikinä kuvaisi ketään joka ei halua olla kuvissa. Sitten mulla on kavereita jotka ei oo lainkaan somessa ja heitä en tietenkään kuvaa tai räplää puhelinta kun nähdään tai pyydä ottamaan musta kuvia.

Mun edellinen parisuhde oli julkinen, postasin meistä ihania kuvia kaikkiin mun kanaviin. Parisuhde on ehkä ainoa asia mitä en välttämättä halua tuoda esille somessa enään ikinä ja se vain ja ainoastaan sen takia että se sattuu niin pirusti kun se loppuu ihan ilman niiden ulkopuolisten ihmisten arvosteluja ja spekulaatioita.

Riippuu tietenkin tyypistä, onko se minkälainen some-käyttäjä itse ja mitä me keskenämme sovitaan. Uskon että tässäkin asiassa jokainen pariskunta/ kaverukset pystyy keskenään pääsemään siihen niille parhaimpaan päätökseen.

Vaikka otan paljon kuvia mun elämästä ja sometan niin se ei tarkoita etten olisi mun ystäville läsnä kun näen niitä tai oon muuten tekemisissä.

Esimerkiksi täällä lomalla Saran kanssa otetaan tosi paljon kuvia koska halutaan muistoja tästä kauniista paikasta sekä tehdä laadukasta sisältöä meidän someen. Se ei tarkoita että me ei juteltais kaikesta mahdollisesta tai nautittaisi lomasta ja kaikista paikoista mitä koetaan.

Joskus oon päiviä ilman somea, päivittämättä mitään. Mutta kuitenkin harvemmin koska minä itse olen minun brändi ja seuraajista on tullut jotenkin kavereita. Jos niin voi sanoa 😀 Mulla on paljon seuraajia jotka kirjoittelee joka päivä mulle jotain ja se on tosi kivaa mun mielestä, on ihanaa jos voin jotenkin saada hymyn huulille jollekin ihmiselle mun temmellyksillä. Oon joskus törmännyt mun seuraajiin kaupungilla ja moikannut niitä automaattisesti vaikka me ei tunneta ’oikeasti’. Musta se on aika ihanaa.

Mä en ole myöskään niin tarkka kuvien suhteen, niitä otetaan muutamia ja sitten sanonkin että eiköhän sieltä jo löydy, kuvien ottamiseen ei mene montaa minuuttia mun elämästä tai mun lomasta – voin silti samalla nauttia kaikesta mun ympärillä. En koe mitään paineita somen suhteen vaan postailen fiiliksen mukaan, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Sitä se elämä on ❤

Mitä mieltä sä olet tästä? Mitä postaat someen ja mitä jätät pois?

Ja tästä vielä kunnon kuvapommi 😀

Ps. Reissun jälkeen tulee kunnon postaus paikoista jossa ollaan oltu kuvineen päivineen.

 

Pusmus <3


03 tammi

Posted at 01:44h in Matkat, Rosanna Kulju by
6 Likes

Eilen istuin viidakkoravintolassa ja odotin ruokaa bisse kädessä ja mietin elämän suuria kysymyksiä. Ps eikö oo tosi outoa, että juon aina ulkomailla bisseä mutta kotona en IKINÄ :D Okei, mietin siis myös elämän pienempiä asioita kuten miksi juon olutta ja että pitää muistaa ostaa hyttysmyrkkyä.

Sitten mietin uudenvuodenlupauksia. 

Joka vuosi ihmiset tekee lupauksia jotka ehkä pitää koko vuoden tai sitten unohtaa jo tammikuun ensimmäisen viikon jälkeen. Oon itse aikoinaan tehnyt lupauksia kuten;

  • En syö niin paljon herkkuja
  • En osta kaikkea turhaa
  • Treenaan enemmän

Ja lista jatkuu.. 

Tänä vuonna teen lupauksia kuten;

  • Lupaan syödä ainakin yhtä paljon herkkuja mitä 2018.
  • Lupaan pitää itsestäni huolta
  • Lupaan antaa enemmän aikaa mun perheelle ja ystäville
  • Lupaan olla armollisempi itselleni 
  • Lupaan olla onnellinen. Ja kiitollinen. 

Tulihan noista aika monta kuitenkin. Nämä on kylläkin semmosia mitä on suhteellisen helppo toteuttaa, ei mitään lopetan tämän ja en ikinä tee enään tätä. 

Mulla semmoset lupaukset ei mitenkään pidä, sen tiedän jo valmiiksi. Sen minkä kokonaan kiellän itseltäni on aivan varmasti tosi kovasti mielestä ja kokoajan. 

Nostan todellakin hattua ihmisille jotka pystyy pitämään jonkun lupauksen kuten esimerkiksi; en syö karkkia, en polta tupakkaa, en juo alkoholia jne jne. 

Suosittelen kuitenkin tässäkin asiassa sitä kultaista keskitietä, älä yritä olla mikään yli-ihminen, ole armollinen itsellesi, tee asioita mistä tykkäät. Se riittää. 

Mulle on tosi haasteellista jopa täällä lomalla olla oikeasti lomalla. Kokoajan mietin jotain tulevia juttuja, on tietysti hyvä että inspiroidun paljon aina lomalla ja alan suunnittelemaan kaikenlaista, mutta pitäis myös oikeasti yrittää laittaa aivot narikkaan välillä. Tänään yritän vaan lukea kirjoja ja kuunnella äänikirjoja ja nauttia auringosta.

Nyt odottelen seuraavat 18pitkää minuuttia tämän aamun pannukakkuja. :D 

 


31 joulu

Posted at 02:06h in Matkat, Rosanna Kulju by
4 Likes

Pitkän lentomatkan jälkeen oltiin vihdoin eilen illalla perillä Saran kanssa. Nukuin kyllä hyvin yhden bissen ja meksikolaisen ruoan jälkeen, meinasin nukahtaa pystyyn sinne ravintolaan. :D Tässä pötköttelen villan terassilla ja odottelen että meille tarjoillaan aamupalaa ja että aurinko nousisi tarpeeksi korkealle että pääsee nauttimaan siitä. Tai no, hetken päästä varmaan jo valitan että on liian kuuma. Ois aivan perus multa :D

Tänään vaihtuu vuosi ja en voi sanoin kuvailla mennyttä vuotta.

On ollut paljon surua mutta myös tosi paljon onnea ja kyllä ne molemmat loppupeleissä tasaa toisensa. Eroaminen mulle rakkaimmasta ihmisestä ikinä on tietysti ollut tosi kova pala ja en vieläkään voi käsi sydämellä sanoa että olisin hänestä kokonaan yli. Uskon kuitenkin universumin energioihin ja esimerkiksi siihen että ’what’s meant to be, will always find it’s way.’ – tämä pätee kaikkiin asioihin elämässä. Kyllä ne asiat vaan menee just niin miten niiden on tarkoitus ja kaikilla vastoinkäymisillä on joku oma opetus.

Miss Helsinki ja mun omat työt on ollut tietysti se mistä oon ollut eniten innoissani ja onnellinen. Sain ostaa kilpailun Martinalta ja sain paljon mahdollisuuksia omaan tekemiseen, aloitin tekemään podcastia kesällä ja syksyllä tätä blogia. Podcast on ollut niin hyvä päätös ja se on myös avannut tosi paljon uusia puolia minusta ja mun elämästä, sellaisia mitä en oo aiemmin näyttänyt. Miss Helsinki kilpailu toi mulle niin paljon; iloa, onnistumisia ja hehe stressiä. Mutta sehän kuuluu asiaan. 

Vuodelta 2019 odotan onnea. Odotan uusia mahdollisuuksia, uusia tuttavuuksia ja paljon töitä. Uudenvuodenlupauksia en yleensä tee ikinä, mutta nyt teen. Lupaan olla armollisempi itselleni sekä olla onnellinen jokaisesta mulle annetusta päivästä. Kiitollisuus on äärimmäisen tärkeää.

Toivotan teille kaikille mahtavaa uutta vuotta sinne toisella puolella maailmaa. Mä vaihdan nyt vapaalle ja nautin näistä maisemista. <3 


22 joulu

Posted at 22:00h in Reseptit, Rosanna Kulju by
1 Like

Tänä vuonna oon ostanut nolla joululahjaa. 

Oon antanut pienen rahasumman sekä tavaraa hyväntekeväisyyteen ja tuonut siskolle ison pussillisen vaatteita sekä itselleni ostin itseasiassa uuden sängyn. Että ehkä mä vähän valehtelen jos sanon että mulla on mennyt 0€ sillä sänky oli aika kallis, mutta pitäähän jokaisella aikuisella naisella olla hyvä sänky. :D

Tuleva ulkomaanmatkakin on lahja itselleni tai ehkä enemmänkin palkinto itselleni kisan jälkeen, tästä matkasta lisää myöhemmin. 

Tänä vuonna haluan antaa mun perheelle joululahjaksi sen että oon oikeasti läsnä. Keskityn siihen että oon täällä heidän kanssaan ja autan kaikkia niiden askareissa ja vietän oikeasti aikaa kaikkien kanssa. Oon kirjoittanut kirjeitä jotka jokainen saa multa jouluaattona jossa kirjoitan kuinka paljon välitän ja kuinka kiitollinen olen. Mun mielestä tämmönen lahja on sata kertaa parempi kun joku kallis lahja minkä oon hiki päässä ostanut ja joka ei välttämättä edes oo tarpeellinen. Uskon että 80% joululahjoista on ns turhia, tavaraa mitä ei joko tarvii tai mitä ei edes tuu koskaan käyttämään. 

Huomenna on uppesittarkväll joka tarkoittaa, että istutaan sohvalla takkatulen ääressä katsomassa ja pelaamassa Bingolottoa. Bingolotto on peli jossa haetaan tiettyjä numeroita vierekkäin ja jos saat rivin täyteen voit voittaa esimerkiksi auton, rahaa, keittiön tarvikkeita ja matkoja jne jne. Ollaan joka vuosi pelattu ja siitä on tullut ihan perinne, uskon kyllä että aika moni ruotsalainen perhe pelaa tätä peliä ja katsoo sitä ohjelmaa. Tietysti tarjolla on juustoja, suklaata ja viiniä ja sitä kuuluisaa yhdessäoloa. 

Tässä on muuten hyvä ja äärimmäisen helppo ohje nekkuihin (en oo vieläkään varma onko niiden nimi nekku). Nämä voi pakata kauniisti sellofaaniin tai tötteröön ja antaa vaikka lahjaksi! En oo itse todellakaan mikään leipuri, mutta näitä on superhelppo tehdä ja ne ei voi mennä pieleen. 

Tästä tulee 75kpl pientä nekkua ja vähemmän jos valitset isomman muotin.

Näistä voi tehdä joko perinteisesti pieniä pyöreitä tai vähän isompia tötteröitä. 

2dl kermaa
2dl vaaleaa siirappia
2dl sokeria
1dl hakattua mantelia
2rkl voita 
  1. Sekoita kerma, siirappi ja sokeri paksupohjaiseen kattilaan
  2. Anna kiehua ilman kantta, sekoita silloin tällöin kunnes se on 124astetta, noin 20-35min. 
  3. Lisää voi ja mantelit
  4. Laita valmis sekoitus muotteihin

Suosittelen laittamaan kuumaa vettä esim tiskiallas täyteen ja laittamaan kattila sinne samaan aikaan kun siitä kaataa pienempään astiaan osan valmiista sekoituksesta. Ja sillä pienemmällä astialla ja pienellä lusikalla sitten täyttää muotit. Sekoitus jähmettyy tosi nopeasti ja voitte kuvitella miten hankalaa se on sitten saada noin pieneen muottiin. Mulla oli taas sekoitusta hiuksissa ja joka paikassa kun oltiin valmiita :D 

Nyt odottelen mun vanhaa ystävää joka on tulossa tänne mammalle mun kanssa juoruamaan ja ottamaan lasin viiniä. 

Toivotan teille kaikille ihanaa viikonloppua. 


21 joulu

Posted at 09:31h in Rosanna Kulju by
3 Likes

Tässä istun papan keittiön pöydän ääressä Haaparannassa kolmas kuppi kahvia kädessä ja kuuntelen kun kananmunat kiehuu. Aamulla 05.45 mamma haki mut tästä papalta (eli isältä) aamu uinnille Haaparannan uimahalliin ja kahvikuppi kädessä hortoilin autoon ihan unessa. Jotenkin oli tosi vaikea lähteä tuosta lämpimästä sängystä jossa winston ja Klarissa nukkui, kumma juttu. :D

Mamma käy monta kertaa viikossa uimassa ja tänään oli koko ryhmälle viimeinen uintipäivä ennen joulua joten siellä oli tietysti pikkujoulut. Oikeastaan kaikki muut on eläkeläisiä paitsi mamma ja siellä sitten kynttilänvalossa uiskenneltiin jonka jälkeen oli tarjolla kaikenlaisia herkkuja nyyttärimeiningillä tietysti kahvin ja kerman (huom: kerman) kera. 

Nyt kävin vielä lenkillä winstonin kanssa ja istahdin tähän. Mun perhe on semmonen ’erilaiset perheet’ perhe, koska vaikka mun äiti ja isä on eronnut ja molemmilla on omat uudet puolisot niin ollaan kuin yksi iso perhe. Joulu vietetään mun äitin ja Tomaksen luona kuten nyt ollaan neljä joulua jo vietetty, mutta kaikki yhtenä sillisalaattina. Pappa on meidän kanssa aattona siellä ja eilen leivottiin siellä koko jengi yhdessä, tässä ei ole mitään outoa meidän mielestä vaikka jonkun muun mielestä voi ehkä ollakin. :D Kun mamma ja Tomas on ollut ulkomailla niin pappa ja Mira on ollut niiden talossa lasten ja koiran kanssa ettei koirulin tarvii kiivetä rappusia papan kämppään joka on viidennessä kerroksessa. 

Winston on ollut jo vuosia Hempan kanssa joulun, mutta nyt se on mulla täällä mukana. Ainoa ongelma on, että meillä on tosiaan kaksi dalmista (toinen syntynyt 06 ja toinen 09) jotka ei tuu enään toimeen. Molemmat uroksia, Winston joka on mulla helsingissä on Theon poika ja Theo on todella vanha jo niin en enään halua edes kokeilla laittaa niitä yhteen. Theo on jo eläkeläinen ja vähän huono kuulokin on raukalla niin en enään jotenkin uskalla laittaa niitä yhteen koska tiedän että taistelua tuli aikoinaan just sen takia, että winston halusi olla alphauros joka ei tietenkään vanhemmalle urokselle käynyt. :D Joten nyt suunnitellaan kokoajan päivät sen mukaan että kumpikaan ei joudu olemaan yksin kauaa ja jouluaattona uskon että jaetaan talo niin että molemmat saa olla mammalla ja Tomaksella. Theo kyllä tuskin edes tajuaa että winston olisi siellä toisella puolella taloa kun sillä on niin huono näkökin raukalla. Onneksi se on niin terve ja iloinen ettei se kuitenkaan mitenkään kärsi siitä, se on vaan vanha ja eläinlääkärin sanoin ’eihän vanhuksiakaan lopeteta koska ne on vanhoja’. 

Multa on tosi moni kysynyt mitä kieltä me puhutaan kotona, puhun ruotsia oikeastaan kaikille muille paitsi papalle. Mamman kanssa puhutaan molempia sekaisin ja sukulaisten kanssa myös, paitsi Kemin sukulaisten kanssa vaan suomea. Sillisalaatti on kyllä hyvä sana kuvailemaan mun perhettä. :D 

Eilen leivottiin koko ilta, yks halus tehdä porkkanakakkua, toinen torttuja, kolmas luciapullia ja neljäs nekkuja joten nyt niitä herkkuja on sitten niin paljon että niitä voisi jakaa vaikka jokaiselle vastaantulevalle. 

Sää on täällä aivan mahtava, lunta tulee vähän joka päivä ja pakkasta on vaan se viisi astetta jonka lisäksi täällä ei tuule ollenkaan. Kävin hiihtämässäkin toissapäivänä ja oli tosi hauskaa yksin temmeltää metsässä, mä en tosiaan oo mikään hiihtäjä ollut ikinä mutta jotenkin tosi rentouttavaa touhua vaikka en meinannutkaan muistaa miten monot saadaan kiinni suksiin ja välillä kahlasin vahingossa lumihangessa kun en löytänyt latua. 

Nämä ihanat vaatteet saatu Haglöfsiltä.

Ihanaa päivää teille kaikille <3


01 joulu

Posted at 14:52h in Rosanna Kulju by
6 Likes

 

 

Uusien kavereiden/ ystävien löytäminen tässä iässä ei oo enään ihan niin tavallista mitä se oli silloin vaikkapa teini-ikäisenä. Mä oon just semmonen tyyppi joka todellakin tuntee heti klikkaako jonkun kanssa vai ei ja meen aina sen fiiliksen mukana. Mä oon löytänyt uusia kavereita myös ihan täältä somesta! Esimerkiksi Monna, Alona ja Silja on semmosia kavereita. 

Multa on kysytty instagramissa onko Silja mun assari, miksi olen sen kaveri ja miten me ollaan tutustuttu nyt niin monta kertaa, että päätin vastata ihan näin blogipostauksella. Asiaa on myös ihmetelty jodelissa, joka on vielä enemmän random. Mitä se kenellekään muulle kuuluu, että ollaan Siljan kanssa kavereita?! :D En osaa ymmärtää ihmisiä jotka ei tunne meistä kumpaakaan ja spekuloi miksi me ollaan kavereita.

Oon seurannut Siljaa instagramissa varmaan 1-2v ja kesällä sillä oli selkeästi rankkaa; jakoi juttuja erosta ja yksinäisyydestä sekä oli vielä kipeenä paljon. Silloin, kun näin että Silja on sairaalassa yksin ihan tossa mun vieressä Eirassa niin laitoinkin viestiä että olisin tullut piristämään jos oisin vaan ollut himassa, satuin silloin just olemaan vissiin reissussa. Sitten jubailtiin aina välillä ja jossain kohtaan ehdotin että mennään dinnerille! Kaks sinkkumimmiä yhdessä lauantai-illan dinnerille ja mehän mentiin. Juotiin viiniä ja juoruttiin ja mä tunsin kyllä heti, että meistä tulee salettiin kavereita. Pystyin puhumaan Siljalle aivan kun oltais tunnettu ikuisuus, meillä oli tosi paljon yhteistä ja ennen kaikkea yhtä tyhmä huumori. 

Nyt ollaan syksyn mittaan hengailtu aika paljon, käyty yhdessä tilaisuuksissa ja kuvailemassa jne. Tosi kiva saada semmonen kaveri kenen kanssa voi tehdä esimerkiksi noita asioita jotka liittyy blogiin tai someen mutta sitten yhtäkkiä istua lökäreissä sohvalla ja juoda glögiä ja katsoa jotain hömppäleffaa. Ollaan me myös käyty juhlimassa ja on kyllä joka kerta ollut yhtä hauskaa kun ollaan kahdestaan oltu temmeltämässä. :D 

Oikeasti, mitä enemmän oot avoin ja tutustut ihmisiin saatat huomata miten arvokasta se on. Miten paljon uudet tuttavuudet tuo iloa sun elämään ja miten opit uutta. En oo itse ikinä kuulunut semmoseen tyttöryhmään johon joku ei olisi tervetullut vaan aina on otettu jonkun ’uusi kamu’ mukaan ilman mitään ongelmaa. Esimerkiksi kun oli Jenni Vartiaisen keikka ja kutsuin sinne mun ystäviä niin oli jengiä aivan laidasta laitaan ja se jos jokin teki siitä illasta tosi hauskan! Silloin taisin esitellä Siljan ’mun uusi kamu’ ja kaikki otti hänet lämpimästi vastaan. 

 

Mä oon ainakin kiitollinen jokaisesta ihmisestä mun elämässä joka saa mulle hymyn huulille.

 

Ihanaa viikonloppua <3

 


28 marras

Posted at 18:11h in Matkat, Rosanna Kulju by
0 Likes

Tänään aamulla heräilin kuuden jälkeen ja kävin Winstonin kanssa pitkällä lenkillä. Winston jäi sitten kuitenkin mielellään nukkumaan peiton alle kun itse laittauduin päivää varten. 08.00 otin mimmit kyytiin ja suunnattiin kohti Malmin lentoasemaa. 

Siellä meitä oli vastassa lentäjä ja helikopteri jolla suunnattiin kohti Vaalimaata ja Zsar Outlet Villagea. Vaalimaa sijaitsee 185km Helsingistä, aivan Venäjän rajan vieressä. 

Mua ei ihan hirveästi lentäminen jännittänyt, oon ollut aiemminkin kyydissä kun mun kaveri Teemu opiskeli lentäjäksi ja tuumin, että jos sen kyytiin uskalsin niin uskallan varmasti tämän kokeneen lentäjän kyytiin hypätä. :D Ensin istuin vahingossa lentäjän paikalle, ne näyttää niin samalta – tuumasin kuitenkin että on varmasti parempi etten aja. Kotimatkalla sain tosin ohjailla konetta hetken aikaa ja voitte vaan arvata miten innoissaan olin siitä.. Ja miten peloissaan mun ystävät oli…

 

Alkumatkalla kikateltiin ja kamerat kävi, me neljä mimmiä otettiin varmaan sata selfietä tuon matkan aikana :D Kutsuin mukaan Siljan, Lotan ja Venlan – Lotta oli pakko kutsua koska tiesin miten paljon se innostuu helikopterista ja mitäpä sitä ei kavereidensa eteen tekisi. Siljan ja Venlan ajattelin tykkäävän ja niin ne tykkäsikin.
Perillä meitä oli vastassa Zsarin johtoryhmää ja pukeuduttiin huomioliiveihin sekä kypäriin. Kypärä on onneksi kyllä semmonen, että se näyttää kaikilla yhtä huonolta niin ei siinä paljoa tarvinnut hävetä.

 

Outlet-kylä oli siis vielä hieman vaiheessa ja virallinen avajaispäivä on huomenna, torstaina 29.11. Pyörittiin siellä rakennusmiesten kanssa ja ihasteltiin liikkeitä sekä saatiin ennakkotietoa monesta myymälästä mitä on tulossa. Tämä osa joka avataan huomenna on ensimmäinen osa aluetta ja toista aletaan juuri rakentamaan, monet myymälät ei ole vielä avannut vaan ne on vasta tulossa. Aikamoisia brändejä on kyllä saanut tuonne, mm Adidaksen liike oli yli 600neliötä ja jotenkin koko paikka muistutti mua tosi paljon Barcelonan La Rocaa joka on myös tuomoinen Outlet-kylä. 

Ennen kuin hypättiin taas helikopterin kyytin kohti Helsinkiä kahviteltiin ja juteltiin johdon kanssa ja me oltiin Siljan kanssa aivan innoissaan tulossa uudestaan. Sinne on myös tulossa sellainen ’vip’-tila jonka voi vuokrata käyttöön just esimerkiksi mimmien juhliin tms, mun mielestä mainio idea ajatellen että tuosta saa tehtyä koko päivän kestävän retken kavereiden kanssa. Vähän ruokaa, viiniä, yhdessä olemista ja tietysti SHOPPAILUA uskomattomin hinnoin. 

Helsingistä ajat moottoritietä suoraan noin 80min ja lentämällä sinne pääsi 50min ;) 

 

Kaunis kiitos Zsar, että kutsuitte mut ja kamut ja jos haluat käydä kurkkaamassa sivuja niin pääset niihin tästä

*Mini-reissu saatu Zsarin Outlet-kylältä. *


15 marras

Posted at 19:24h in Rosanna Kulju, Yleinen by
10 Likes

Sanoin tänään aiemmin mun storyyn että inhoan tankkaamista ja että se sekä renkaiden vaihto olisi miesten hommaa. Tämä aiheutti tietysti heti keskustelua siitä, ajattelenko että nainen on jotenkin heikompi eikä voisi tehdä näitä asioita. Vastasin myös näihin videolla mun storyyn ettei se ikinä ollut mun tarkoitus asettaa naista jotenkin heikommaksi sukupuoleksi. Nämä on vaan asioita joita en itse halua tehdä vaikka olenkin itsenäinen nainen joka varmasti pystyy ne tekemään, mutta tarviiko mun tehdä? 

Sain asiasta kaikenkaikkiaan tänään iltapäivällä noin 200 viestiä ja mielipidettä. Se antoi tietysti idean tähän postaukseen. Tiedän kyllä, että nyt kosketan asiaa josta voi olla tosi montaa mieltä ja saan tästä aika varmasti jonkunlaista lokaa. Kuten varmaan arvasitte jo, niin kosketan kuitenkin. 

Mun mielestä sekä nainen että mies ovat täysin tasa-arvoisia. Jokainen nainen tai mies saa itse päättää mitä haluaa tehdä ja mitä ei halua tehdä. Meidät kaikki ihmiset on kasvatettu eri tavalla ja ajatellaan tosi erilailla asioista. Ja se on ok. Sehän on se mikä tekee meistä kaikista uniikkeja ja miksi tämä maailma on mielenkiintoinen paikka. Lisään tähän vielä, että oon itse isosta perheestä jossa äiti on ollut se urakeskeinen ja isä enemmän meidän lasten kanssa hänen töiden takia. 

Minun mielestä esimerkiksi tuo tankkaaminen on aivan typerää touhua. A. Joudun seisomaan ulkona tyhmä kapula kädessä. B. Säädän aina jotain sen korttikoneen kanssa. C. Joka kerta joudun tarkistamaan että hupsista kumpaas bensaa tämä mun auto söikään. D. Vie aivan turhaa aikaa. 

:D Auto on minun oma ja minä ajelen sillä, tottakai mä sen tankkaan. Kuka muukaan? Tosin Shell on mahtava kun siellä on palvelutankkaus, best idea ever. Parisuhteessa mies on ollut se osapuoli joka on omistanut auton ja se on myös tarkoittanut että hän on sen aina tankannut vaikka olisinkin sillä ajellut. Ja jos oon huomannut että polttoaine alkaa olemaan lopussa olen siitä vaan huomauttanut tai kysynyt voidaanko mennä yhdessä tankkaamaan. 

Renkaiden vaihto kuuluu mun mielestä ehdottomasti miehelle. Enhän mä edes tiedä koska ne pitää vaihtaa, pitääkö niitä renkaita pestä, mitä se maksaa, kauan siinä menee jne. Nämä on asioita jotka ei kiinnosta mua millään tavalla, enkä niitä halua tehdä JOS mulla on vaihtoehto että esimerkiksi mun mies hoitaa ne. Tämä ei tarkoita etten pystyisi näitä asioita tekemään tai että olisi väärin jos joku nainen haluaa itse hoitaa kaiken. Hienoa jos haluaa! Kävin tänään vaihtamassa talvirenkaat ja mulla oli lähinnä vaan hassu olo koko käynnin ajan, semmonen hassu tiedättekö kuka ei kuulu joukkoon :D 

Tämä sama pätee katsastusta. Koko asia ei kiinnosta mua mitenkään :D Mitä siellä edes oikein tehdään?

Sain tosiaan todella paljon viestiä aiheesta jossa ollaan tosi montaa mieltä, haluan nostaa tähän muutaman yleisimmän asian mikä oli naisten mielestä miehen hommaa; 

  • Roskien vienti 

Nauroin ääneen kun näitä tuli, olen tässäkin samaa mieltä että se kuuluu miehelle. Oon ite tosi laiska viemään roskia ihan roskahuoneeseen asti, ulko-ovelle kyllä saan pussin nopeasti :D Tässä asiassa meillä on mun kämppiksen kanssa superhauska systeemi. Kumpikaan ei vie roskia ja sitten toisen on pakko :D

  • Kaikki kodinkoneisiin liittyvät huollot ja muut asiat

Tämäkin on mun mielestä aika osuvaa, miehet vaan tietää enemmän noista- ehkä ne on ollut niistä enemmän kiinnostuneita ja oppinut kotoa kun isi tai eno tai miks ei vaikka äippä on korjannut jotain koneita. Mua ei ainakaan kiinnosta ollenkaan tämmöiset asiat enkä ymmärrä niistä mitään. 

  • Kaikki autoon liittyvät asiat. Tämä tuli ehkä sadalta ihmiseltä :D 
  •  Huonekalujen kokoaminen. 

Tämä on varmaan aika sama kun tuo kodinkoneiden huoltaminen :D Tähän voi lisätä lampun vaihdot.

  • Viemärin putsaaminen. 

No joo todellakin, en missään nimessä halua edes katsoa sinne kannen alle :D Vaikka se viemäri onkin varmasti täynnä minun hiuksia eikä mun miehen.

  • Tavaroiden kantaminen.

Herrasmiehen kuuluu kantaa tavarat jos tulee vaikka kaupasta, ei tietenkään niin että mies kantaa niska vääränä seitsemää pussia mutta kyllä, hänen kuuluu kantaa mahdollisimman monta :D

  • Nurmikonajo

No jos mulla olisi nurmikko niin todellakin se olisi mun miehen hommaa :D Hän on varmasti minua myös vahvempi. 

  • Kosiminen 

No kyllä todellakin munkin mielestä <3

Tässä vaan osa näistä kaikista asioista mitä mun seuraajien mielestä miehen kuuluu tehdä ja allekirjoitan näistä monta. 

Uskon myös, että mies tuntee olonsa mieheksi kun saa/on pakko tehdä näitä asioita arjessa. 

Mikään näistä asioista ei tarkoita, että olen sitä mieltä että nainen ei niitä voisi tehdä. Edelleen, tottakai voi, mutta miksi jos toinen on niissä parempi/nopeampi/näppärämpi? Ja mun mielestä tämä quote sopii aika hyvin. 

 

 

Tämä että mielellään haluan että mies tekee nuo hommat ei tarkoita, että lasten hoito, kokkaaminen ja muutenkin kaikki kotiin liittyvä olisi vain ja ainoastaan naisen hommia tai naisen vastuulla. 

Itse kuitenkin mielelläni hoidan kotia, pesen pyykkiä, laitan ruokaa ja esimerkiksi sisustan. Siivouksesta en kyllä tykkää, mutta siivoan tietysti silti. Yleensä mun miehet on kyl ollut reippaita myös sillä alueella. En ole yhtäkään noista yllä olevista asioista ’joutunut’ tekemään, mun mies on ne aina hoitanut. Näin jälkeenpäin tajuankin miten hyviä miehiä mulla on oikein ollut ja millainen prinsessa mä itse olen :D Huhu. 

Entä pitäisikö miehen maksaa ensimmäisillä treffeillä? 

T-O-D-E-L-L-A-K-I-N

Jos mies on pyytänyt treffeille, hän tottakai maksaa. Tämäkään ei tarkoita että nainen ei voisi maksaa, vaan nämä on vaan mun mielestä asioita jotka kuuluu miehelle JOS hän haluaa olla herrasmies. 

Kun ollaan parisuhteessa, on eri asia. Silloin ei ole mun mielestä väliä kumpi maksaa, jompikumpi. Mun parisuhteissa kaikki ruokaostokset jne jne on ollut aina yhteisiä, mä maksan tän ja sä ton idealla. Toiminut helkkarin hyvin. 

Myös jos olisin mun miehen ja mun ystävän kanssa kahvilla ja niin haluan että mun mies tarjoaa myös ystävälleni jos me ollaan esimerkiksi kutsuttu ystäväni kahville. 

En oikeasti tiedä miten reagoisin jos mies ei tarjoutuisi maksamaan ensimmäisillä treffeillä. :D Olin monta vuotta tarjoilija ja oli aina yhtä hauskaa seurata ihmisiä treffeillä. Mimmien ilmeet kun kysyin tuleeko lasku samaan vai erikseen oli priceless jos mies vastasi erikseen. Ei tainnut tulla toisia treffejä :D

Oon myös sitä mieltä että jos mies pyytää treffeille hänen tulisi valita paikka ja mielellään hakea se mimmi kotoa tai ainakin treffata jossain ennen ravintolaan menemistä. Hän voi sitten itse valita budjettiinsa sopivan raflan. On tietysti eri asia jos mimmi valitsee jonkun fine dine mestan joka on kallis ja olettaa että mies tarjoaa. :D Se on jopa mun mielestä aika hupaisaa. 

Mun mielestä sekä mies että nainen parisuhteessa (tai nainen ja nainen tai mies ja mies) varmasti löytää itse ne omat ’osat’. Mikä ’kuuluu’ kellekin. Se mikä toimii toisella ei välttämättä toimi muilla. 

Tämän postauksen ei ole missään nimessä tarkoitus olla vanhanaikaisesta ajattelutavasta että nainen hoitaa kodin ja mies työt tai että jotenkin ali-arvioisin naisia. Naiset on rock ja voi tehdä just sitä mitä haluaa. 

Mitä mieltä sä olet näistä asioista?