Tein tällaisen videon meidän viime viikonlopusta, käytiin laittamassa siskotatskat, shoppailtiin ja hengailtiin. Superduper rentouttava viikonloppu, oon myös nukkunut jotenkin tosi hyvin, kun sisko köllötellyt vieressä. Mun sisko on tietysti maailman paras sisko ja ai että tulee taas hirmuinen ikävä, kun se lähtee kotiin torstaina. Klarissa on 14 vuotta (täyttää kesäkuussa 15), asuu Haaparannassa meidän porukoilla pohjois ruotsissa ja me puhutaan keskenämme oikeastaan vaan ruotsia, vaikka puhutaan molemmat esim iskän kanssa suomea. Outoa :D Koko perhe on muuten kaksikielinen, kuten aika monet perheet tuolla rajalla. Meidän perheessä on 5 lasta joista itse oon vanhin ja Klarissa nuorin, ikuisesti mun iltatähti <3

Toivottavasti tykkäät meidän hömppävideosta ja videon alta löytyy myös alekoodi Junkyardille sekä suorat linkit tuotteisiin jotka esittelen videolla.

Pusmus!


Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Daniel Wellingtonin kanssa.

 

Joulu tulee pikkuhiljaa ja alkaa olemaan korkea aika miettiä joululahjoja. Mun mielestä lahjat jossa on joku ajatus on kaikista parhaita! Esimerkiksi jotain minkä on itse tehnyt, joulukalenteri jossa joka päivä joku pieni lahja tai vaan kauniisti paketoitu lahja jossa on vaikka joku henkilökohtainen pieni viesti mukana. 

Mä yritän aina ostaa jotain henkilökohtaista, mutta kuitenkin semmosta mistä ’kaikki tykkää’. Oon nyt kaksi viimeistä joulua ostanut esimerkiksi mun broideille kellot. Se on ollut maailman helpoin lahja, koska kaikki tarvii kelloa ja mitä muuten ostaisit 17-19v teini-pojille?? Ihan mahdoton tehtävä jos haluaa pysyä jossain järkevässä budjetissa.  Mulla ainakin on niin monta ihmistä kenelle ostaa lahjoja, pelkästään sisarruksia on 4 kpl jonka lisäksi äiti ja isä ja mummo ja ja ja ja. Jonka lisäksi sitä on sitten tietysti jouluna vapaalla ja yrittäjänä se kuitenkin tarkoittaa, että 0 euroa tulee tilille siltä koko kaudelta mitä oon kokonaan vapaana :D Oli paljon helpompaa kun sisarrukset oli pieniä ja toivoi vaan jotain legoja joululahjaksi. Nyt se on vaihtunut just kelloihin, kenkiin ja muihin vaatteisiin. 

Jouluaikoihin muutenkin menee enemmän rahaa kaikkeen mahdolliseen koska on vaan niin kiva ostella. :D Ja heti joulun jälkeen shoppailu jatkuu kun alkaa alennukset. Mun mielestä lahjojen pitäisi olla semmosia just mitä voi käyttää useasti ja joista on ihan jotain hyötyäkin. Haluan siksi näin kätevällä aasinsillalla vinkata Daniel Wellingtonin joululahjoista.

Ensinäkin ne tulee maailman kauneimmissa paketeissa (säästyt paketoimiselta) ja esimerkiksi tässä mun paketissa on sekä kello että rannekoru. Tämmösiä komboja on vaikka minkälaisia ja toinen lahja joka on tosi kätevä on ostaa kello ja siihen vaihtoranneke – siinä on niinku kaksi kelloa yhdessä. 

Daniel Wellingtonilla on nyt -10+% lahjapakkauksista ja käyttämällä mun koodin ROSANNAKULJU saat vielä sen alennuksen lisäksi -15 kaikista joulukampanjaan kuuluvista tuotteista. Mun koodi voimasssa 31.12.2018 asti ilmaisella maailmanlaajuisella toimituksella.

 

Enjoy!

 


Tänään on lauantai ja heräsin jo joskus 07 jälkeen juomaan teetä ja katsomaan joululeffaa sängyssä. 

Oon taas kipeenä, tätä on jatkunut eestaas jo viimeiset 3kk joten voitte varmaan arvata kuinka kyllästynyt oon tähän. Kävin vihdoin ja viimein keskiviikkona lääkärissä ja torstaina multa otettiinkin 5 putkea verta joista saan tulokset maanantaina. Melkein jännittää mitä sieltä löytyy, toisaalta toivoo ettei olisi mitään mutta kuitenkin haluaisi tietää mikä tähän oikein auttaisi.

Haluan palaa omaan itseeni taas, olla energinen ja pystyä treenaamaan ja syömään terveellisesti. Musta tuntuu, että mulla menee joka toinen ateria aivan ohi tai syön mitä sattuu jonka kautta tietenkin paino nousee ja sekin sitten omalla tavalla stressaa. 

On semmonen olo että olisi jonkun muun kehossa ja se on aivan hirveä tunne. Oon aina ollut tosi tietoinen itsestäni ja tyytyväinen, tällä hetkellä tuntuu just siltä ettei ole mitään hajua kenen kroppa tämä on ja miksi se toimii näin huonosti. 

Huomasin myös alkuviikosta kun harjasin hiuksia miten paljon multa on tippunut tukkaa ja miten paljon se on mennyt poikki. Mulla on aina ollut naurettavan paksut ja vahvat hiukset joten tämä tuntuu jotenkin tosi pelottavalta, hiukset on aina ollut tosi iso osa mua. Olen erittäin tietoinen siitä, että stressi on yksi sellainen asia joka aiheuttaa juuri näitä mun oireita. Oon yrittänyt levätä, lukea, meditoida jne jne. Ja silti tämä flunssa ja olo ei lähde ja on vaan mälsä olo kokoajan. 

Samalla kun en tunnista tätä kehoa, en tunnista itseäni myöskään sisäisesti. Oon normaalisti se ilopilleri joka on tosi motivoitunut ja innoissaan elämästä ja kaikesta ympärillä ja edessä olevista asioista. Nyt herään monena aamuna ja mietin heti koska saisin laittaa vaan uudestaan nukkumaan ja monesti päivät on kyllä ollut yhtä selviytymistä. 

Tästä herää varmasti kysymys miksi en ole hakeutunut aiemmin lääkäriin ja moni ystävä onkin kehottanut mua menemään lääkäriin hakemaan apua esimerkiksi terapian muodossa. 

Tässä kerron teille yhden jutun miksi en ole edes yrittänyt, edellinen kokemus oli niin huono.

Viime vuonna tapahtui yks juttu jolloin olin todella maassa. Olin niin hukassa ja silloin ekaa kertaa ikinä hakeuduin lääkäriin  semmosen asian takia. Itkin aamusta iltaan, en nukkunut, en syönyt ja ei tehnyt mieli tehdä mitään. 

Soitin terveyskeskukseen että haluaisin päästä puhumaan lääkärille jos se vaikka pystyisi auttamaan mua ainakin nukkumaan, sain puhelimessa ajan johonkin muutaman päivän päähän. 

Kävelin terveyskeskukseen sisälle ja siinä odotteluhuoneessa meinasin oksentaa, koska mua ahdisti kaikki ihmiset niin paljon ja kun vihdoin ja viimein pääsin myöhässä lääkärin huoneeseen aloin vaan itkemään. Yritin varmaan 15 kertaa selittää asiaani, oli tosi vaikeaa puhua täysin tuntemattomalle ihmiselle joka oli selkeästi erittäin kiireinen ja se teki kaikkea muuta kun keskittyi siihen mitä mulla oli sanottavaa. Huoneessa kävi sen 15-20min aikana monta eri hoitajaa kysymässä neuvoja tai hakemassa jotain varmasti 5 kertaa jonka lisäksi lääkäri vastasi puhelimeen 2 kertaa. Mulla oli todellakin just semmoinen olo ettei mua kuunnella ja ettei musta välitetä ollenkaan. En syytä lääkäriä, hänkin kovasti pahoitteli kiirettä ja vaikka ymmärsin niin se tuntui silti erittäin pahalta. Lopuksi lääkäri sanoi mulle että kaikki ajat terapiaan on supertäynnä ja niihin on viikkojen jonoja, jos mulla käy hyvä tuuri voin ehkä saada jonkun yhden yksittäisen ajan parin viikon päähän. Hän kuitenkin halusi kirjoittaa mulle rauhoittavia sekä unilääkkeitä. 

Aivan todella hämmentyneenä mut tyrkättiin kotiin resepti kädessä.

Hain lääkkeet apteekista ja menin kotiin. Joo, kyllähän mä niillä nukuin sekä rauhoittavilla pystyin toimimaan normaalit asiat, tosin ne vei kaikki tunteet mukanaan. En oikeastaan tuntenut enään yhtään mitään ja hautasin kaiken jonnekin tosi syvälle lääkkeiden vaikutuksen alle. 

Kiitos luoja mun ystävä oli vaikeana aikana päässyt aikalailla heti puhumaan asioista semmoseen paikkaan kun Suomen Valkonauhaliitto. Soitin sinne ja pääsin heti seuraavana päivänä yksilökeskusteluun.  Nämä keskustelut auttoi mua tosi paljon, ne ei ollut kalliita ja tunsin aina oloni niin paljon paremmaksi kun lähdin kotiin. Kävin näissä ehkä 4-6 kertaa ja sitten koin jo olevani sen verran vahva että jaksan itse eteenpäin. Keskusteluissa puhuttiin myös siitä, miten mun kannattaa jättää lääkkeet syömättä ja tai ainakin vähentää niitä. Tällöin aloitin juuri treenaamisen Timon kanssa ja uskon, että sillä oli iso iso merkitys mun oloon ja etenemiseen. Treenaamisesta tuli mun pelastus.  

Jos mulla olisi varaa kävisin säännöllisesti terapiassa kokoajan, siinä on vaan jotain niin helpottavaa puhua suu puhtaaksi jollekin täysin tuntemattomalle ihmiselle joka on puolueeton. Tällä hetkellä tyydyn kuitenkin itse meditaatioon joka auttaa mua tosi paljon rauhoittumaan ja selkeyttämään ajatuksia. 

On mielestäni tosi harmi, että annetaan mielummin lääkkeitä vaikka kuinka paljon sen sijaan että ihmiset pääsisi puhumaan asioistaan. Puhuminen auttaa niin paljon ja vie eteenpäin. Lääkkeet on kuitenkin vaan hetkellinen hätä-apu siihen oloon. 

Toivon, että saan maanantaina selkoa tähän mun tilanteeseen ja jos sieltä ei mitään löydy niin laitan kaiken energiani siihen minkä osaan parhaiten; treenaamiseen. Treeni on mun henkireikä kaikesta, se asia joka auttaa mua eteenpäin ja se asia joka on mua itseäni. Jos mitään ei löydy olen myös päättänyt mennä täysiä eteenpäin ylös tästä kuopasta jossa oon ollut jo aivan liian pitkään. On aika olla taas onnellinen.

Nyt laitan seuraavaa joululeffaa pyörimään ja laitan tee-veden tulille. 

Toivotan teille kaikille ihanaa lauantaita <3

 


Hei kaikki ihanat ja tervetuloa mun uuteen blogiin. Tai no, blogi itsessään ei ole mikään ihan uusi – mutta platformi on. 

Oon superinnoissani, että olen saanut mahdollisuuden päästä bloggaamaan näin isolle sivustolle jossa monia huippuja kirjoittajia. Esimerkiksi Julia Toivolaa oon seurannut jo pitkään sekä Life of Siljan kanssa oon hiljattain ystävystynyt. 

Odotan innolla, mitä kaikkea tämä voi tuoda mukanaan.

No eikös ensimmäisen postauksen kuuluisi olla joku postaus jossa kerron itsestäni ja kuka olen? 

Täältä tulee. 

Olen Rosanna, 27 vuotta täyttänyt leijona-nainen. Mun suurin ylpeys elämässä on olla isosisko neljälle nuoremmalle sisarrukselle ja oon syntynyt pienessä kaupungissa nimeltä Haaparanta pohjois-ruotsissa. Pyydän jo etukäteen hirmuisesti anteeksi siitä, että näissä mun postauksissa tulee olemaan kirjoitusvirheitä. Joissain varmasti enemmän kuin toisissa. Mun äidinkieli on tosiaan ruotsi ja olenkin suomea oppinut ihan kunnolla vasta kun muutin Ouluun lukioon. 

Muutin kotoa 15 vuotiaana mun kilpatanssi-harrastuksen perässä Ouluun josta päädyin Leville josta päädyin tänne Helsinkiin 2012. 

Yritän pitää tämän postauksen ja mun taustahöpinät lyhyenä, tosin oon just semmonen ihminen joka selittää asioita aina 10 kilometrin matkan päästä koska on aina vaan niin paljon sanottavaa. 

Voin joskus myöhemmässä vaiheessa kertoa enemmän vuosista Oulussa sekä Levillä. 

2012 muutin tosiaan Helsinkiin ja työskentelin tarjoilijana. Menin silloiseen Namuun töihin ja siellä aloinkin yllättäen tiskin takana olemisen sijaan tekemään pöytiinmyyntiä, eli hostausta. Asiat eteni ja olinkin yhtäkkiä VIP Manager ja pyörittelin pöytiä ja vieraslistoja aikalailla itsenäisesti. Voitte varmaan arvaa että tästä työstä olisi paljon kirjoitettavaa, mutta jätetään ne höpinät toiseen kertaan. 

2014 päätin hakea Miss Helsinki kilpailuun. Pitkän kiertueen ja kovan duunin jälkeen se työ palkittiin ja minusta kruunattiin 9.1.2015 Miss Helsinki.

Miss Helsinki on ollut mulle todella iso käännekohta mun elämässä. Tänä keväänä allekirjoitin sopimuksen brändistä Miss Helsinki ja kilpailu on kokonaisuudessaan minun osakeyhtiön RK Promotions Oy alla ja vastaan itse periaatteessa kaikesta perseestä perämoottoriin. Tämä on työ joka vaati paljon, mutta joka antaa vielä enemmän. 

Tällä hetkellä tuotan materiaalia minun sosiaalisen median kanaviin työkseni. Tämä on mun UNELMADUUNI. Kaikkea mahdollista olenkin ehtinyt kokeilemaan ja näistäkin voin kertoa lisää jossain vaiheessa. 

Ihmisenä olen ehkä hieman väärinymmärretty ja palaan tähän myöhemmin tässä postauksessa. Oon tyyppi joka on äärettömän herkkä ja joka antaa vaikka kuun taivaalta jos joku läheinen pyytää. Mulla on tosi kova kuori, josta olenkin vasta tänä kesänä pystynyt pikkuhiljaa luopumaan. 

Tällä hetkellä elän sinkkuna koirani kanssa, sekä ihanan kämppikseni Jessican kanssa Ullanlinnassa kolmiossa. Vielä keväällä olin onnellisesti parisuhteessa aivan ihanan miehen kanssa jonka kanssa suunniteltiin yhteistä elämää. Mutta niin ne tilanteet vaan muuttuu ja olenkin paljon puhunut tästä erosta ja siitä miten se on vaikuttanut muhun. Voin käsi sydämellä sanoa, etten ole päässyt erosta vieläkään yli vaikka siitä on jo joku 8kk. 

En halua mihinkään mun kanavaan tuottaa materiaalia joka olisi pelkkää kiiltokuvaa. Oon ihminen, joka on välillä loukkaantunut, joka on välillä darrassa ja joka ei aina ole hyvä esikuva. Se on aitoa ja se on elämää. 

2015 kun voitin Miss Helsingin lähdin pää edellä mukaan kaikkeen. Pelkäsin, että jos en lähde mukaan kaikkeen niin mua ei haluta mihinkään. Tein virheitä kun lähdin mukaan tiettyihin tositv-formaatteihin jotka ei millään tavalla tuonut mun hyviä puolia esiin ja tämän takia olen monessa asiassa väärinymmärretty. Ihmiset on saanut minusta väärän kuvan sekä näiden ohjelmien että muiden sotkujen seurauksena. Yritän aina ajatella, että ihmisille pitää antaa mahdollisuus vaikka onkin tehnyt virheitä. Jokainen tekee virheitä ja se on inhimillistä. En kuitenkaan kadu mitään, onhan nämä kaikki asiat tuonut mut tähän hetkeen.

Mulle elämässä on tärkeää perhe ja ystävät, terveys, itsensä kehittäminen, määrätietoisuus ja unelmat. Näiden asioiden lisäksi rakastan irtokarkkeja ja villasukkia sekä kirjojen lukemista. Uskon ikuiseen rakkauteen ja mun suurin unelma on saada olla äiti samaan aikaan kun se suurin unelma on olla menestynyt uranainen. Miten nämä kaikki asiat sitten meneekään yhteen? Seuraamalla mua ja lukemalla tätä blogia, pääset mukaan tälle matkalle joka on mun elämä. 

 

Sylintäydeltä rakkautta, 

Rosanna