Keskiviikko 25 syyskuusta. Istun tässä keittiön pöydän ääressä kynttilänvalossa ja kuuntelen mun lemppari acoustic soittolistaa fiilistellen. Samaan aikaan kurkin Torista kasveja, haluaisin täyttää koko kodin kasveilla – muutama vuosi sitten rakastuin (menin psykoosiin) silkkikukista ja mulla onkin niitä ihan sikana. Nyt ne ei kuitenkaan sitten nappaa ollenkaan ja pakkailin kaikki pussukkaan joka menee varastoon ainakin toistaiseksi. Miksi katson Torista kasveja? :D Koska silloin joku on hoitanut niitä hyvin, ennen kuin ne tulee mun luo asumaan ja mahdollisesti kuolee. No ei vaan, kyllä mä pyrin ainakin pitämään niistä hyvää huolta.

Oon myös jotenkin rakastunut nyt eukalyptukseen ja oon joka viikko napannut muutaman varren mukaan kukkakaupasta, tuoksuu superhyvälle ja kestää tosi pitkään hyvänä.

Tässä pöydällä mun vieressä pötköttää myös muutama kirja jotka haluaisin nyt syksyllä lukea, siinä on Nannan Sinä Pystyt kirja ja Reload- kirja jonka ostin Haaparannasta. Nyt olisi esimerkiksi ollut täydellinen hetki lukea, mutta punaviini puuttui :D Se luo jotenkin tunnelmaa lukemiseen viltin ja kynttilöiden lisäksi.

Tämän todella spontaanin postauksen pointti oli hyvin simppeli – syksy. Rakas syksy. Pimeät illat. Punaviini. Viltit. Kynttilät. Harry Potterit. Loman suunnittelu. Sisustusvimma. Halipula. Työmyyränä oleminen. Lukeminen. Joulun odotus. Suklaa. Treenit heti kun en oo kipeä. Villasukat. Kaulahuivit. Pyllynlämmitys autossa. Tämä lista on pitkä, mutta siinä muutama juttu. Syksy rakastan sinua <3

Siinä mun syksy aika kiteytettynä. Millainen sun syksy on?

 


Heippa tänne blogin puolelle. On tänne jo pitkään pitänyt kirjoitella kuulumisia. Ollut siis ihan hullu kesä duunien suhteen ja oon sykkinyt ihan joka suuntaan sekä Miss Helsingin karsintojen merkeissä, mun yrityksen henkilöstövuokrauksen merkeissä ja sitten vielä omissa merkeissä. Eli kaikenlaista! Yhtäkkiä kesä oli ohi ja oli elokuu ja festarikesä päättyi vihdoin Blockfesteille jonka jälkeen missit julkistettiin ja yhtäkkiä mun podcast vaihtoi alustaa. Haipakkaa haipakkaa. 

Nyt oon just kotiutunut Helsinkiin parin päivän jälkeen kotona pohjoisessa. Ollut kyllä semmoset pari päivää, että oksat pois. 

Lauantaina olin finalistien kanssa Tampereella keikalla ja sunnuntaina aamulla suuntasin junalla kohti Haaparantaa saattamaan mun vanhemman koiran Theon viimeiselle matkalleen. Itkin tietysti koko matkan junassa ja vielä autossa junalta kohti mamman kotia. Mamma soitti mulle monta kertaa sillä 40min matkalla, että nyt ei ole enään paljoa. Minun isi painoi tietysti kaasua niin paljon kun pystyi ja juoksin takapihalle ovet paukkuen kun päästiin vihdoin perille.. Mikään matka ei oikeasti oo ikinä tuntunut noin pitkälle. Siellä hän oli käärittynä vilttiin terassin sohvalla hengittäen tosi raskaasti. Theo viimisillä voimilla katsoi mua ja tietysti purskahdin itkuun ja ristin kädet heti. Yritin sanoa Theolle, että saat päästää irti – oon täällä nyt. Uskon nimittäin, että se odotti mua.. Hypättiin autoon ja ajettiin eläinlääkäriin, koska ei se halunnut luovuttaa itse vaikka se olisi ollut meidän koko perheen suurin toive että olisi jättänyt omalle pihalle.

Meidän viimeiset hetket yhdessä ennen matkaa eläinlääkäriin..

..näin muistan sinut <3

 

Matkalla elänilääkäriin hengitys rauhoittui ja rukoilin jumalalle että ota Theo, aika on tullut.. Käärittynä vilttiin mun ja mamman sylissä se nukahti sitten pois eläinlääkärissä ja en kyllä oo ikinä kokenut mitään niin kamalaa, kun että sun parhaan ystävän hengitys vaan päättyy. Yhtäkkiä se ei vaan ole siellä enää. 

Matkalla kotiin autossa oli hiljaista. 

Koko seuraavat pari päivää mä vaan makoilin tukka sekaisin sohvalla ja katoin sarjoja ja söin herkkuja. Me kaikki maattiin. Vähän väliä joku nousi ylös viedäkseen koiraa pissalle tai antamaan ruokaa.. Kunnes muistettiin. Ja niin kyyneleet valui uudestaan. 

Tämä maailman hienoin koira on nyt poissa, minun paras ystävä Theo – lepää rauhassa rakas. Kiitos luoja mulla on vielä Winston joka on Theon poika, pahana puolena se, että tämä on pian edessä uudestaan Winstonin ollessa jo 10 vuotta. Molemmat elänyt hienon elämän ja saanut kaiken mahdollisen rakkauden mitä ihminen vaan voi antaa. Elämää tämä vain on ja elämässä tulee vastoinkäymisiä ja surua, niin se vaan on.. 

Tyhjä tunne sydämessä palasin Helsinkiin ja kyyneleet valuen halasin Winstonia, kun hain sen hoidosta Katalta. Tulevalla viikolla on luvassa vihdoin hiukan rauhallisempi viikko – ehdin jopa tekemään jotain muuta kuin töitä. Ehdin jopa treenaamaan ja pääsen takaisin omiin rutiineihin, mun työssä tosin on jotain hässäkkää joka viikko eikä se ihan rutiini rutiinii ole ikinä. Enkä sellaista toisaalta haluaisikaan. 

Syksy tuo tullessa aika paljon kaikenlaista työn saralta, mutta ennen kaikkea pimeneviä iltoja kynttilänvalossa ja lempparileffoja, punaviiniä ja kovia treenejä. Rakastan. Elämä on tässä ja nyt. 

Tästä pääset muuten uuden podcastin kimppuun <3

 


Moni on kysellyt ja kyseenalaistanut mun valintaa autosta. Ostin kolme viikkoa sitten uuden auton, semmoisen auton josta oon unelmoinut jo vuosia.

Kolme vuotta sitten sanoin Land Roverin keikalla mun työkaverille Minnalle, että sitten kun mulla menee hyvin niin ostan Range Roverin. Siinä se nyt olisi. Vaikka auto tai mikään muu materia ei saisi olla mikään menestyksen mittari (eikä ole) niin kyllä voin sanoa, että mulle se jollain tavalla kuitenkin on. Se on kaiken kovan duunin tulos ja se on multa itselleni kiitos itselleni kaikista niistä kahden tunnin yöunista keikkojen välissä ja niistä jokaisesta hetkestä kun on tuntunut, että duunia on vaan yksinkertaisesti enemmän mitä ehtii tekemään.

Ostin vuosi sitten MINIn countrymanin, eli isoimman MINIn mitä on ja rakastuin siihen heti. MINI on ollut tosi hyvä auto ja sinne mahtuu ihan sairaasti tavaraa, suosittelen sitä autoa erityisesti ihmisille joilla on koira. Takatila on tosi iso ja koiralla on tosi mukava olla kyydissä koska näkee joka suuntaan hyvin. Winston ei makoile autossa, vaan istuu joten se tykkäsi tuosta tosi paljon. MINI oli muuten täydellinen – neliveto ja aivan uusi kaikilla mahdollisilla lisävarusteilla. Ajoin auton ulos liikkeestä ja jo silloin mua hiukan häiritse se fakta, että se oli manuaali eikä automaatti. Manuaalilla pärjää enemmän kuin hyvin jos ei asu keskustassa ja jos ei tarvitse jatkuvasti vaihtaa vaihteita. Keskustassa se on kuitenkin aika painajainen varsinkin ruuhka-aikoina. Mun vasen pohje on oikeasti isompi mitä oikea :D

Noin kaksi kuukautta sitten laitoin instaan, että nyt olisi ostohousut jalassa ja hei myykää joku mulle auto. Muhun otti yhteyttä BayernCarin toimari Joni ja ehdotti, että voisi katsoa mulle sopivaa autoa heiltä. Todella todella moni muukin tarjosi mulle autoja, mutta mikään ei tuntunut kuitenkaan just oikealta. Kiitos kuitenkin kaikille jotka tarjositte ja yrititte etsiä mulle sitä sopivaa autoa, arvostan teidän aikaa tosi paljon <3

Kerroin Jonille mikä mun budjetti on ja minkälaista etsin, kerroin myös mikä se ultimaattinen haave on eli Range. Joni vastas mulle aina nopeasti viesteihin ja muutenkin jaksoi vastata kaikenlaisiin kuysymyksiin joita mulla oli aika paljon noin yleisesti. Kun Range löytyi ja sitä tuotiin Saksasta niin voin kertoa, että kyynel meinasi vierähtää poskelle – siinä se nyt sitten olisi vihdoin. En voinut uskoa, että saisin sellaisen auton itselleni ja minä yksin. Tässä auton ostossa pysyin mun budjetissa, sain unelmien auton ja kaiken lisäksi äärettömän hyvää palvelua. KAUNIS KIITOS Bayern, että löysitte mulle tämän uuden beben! Voin kyllä suositella kyseistä autoliikettä ihan käsi sydämellä. Tosi hieno liike, hyvä panostus someen ja paljon hauskoja tempauksia.

Mä en ole saanut mitään erikoisempia alennuksia (muuta kuin ne mitä muutenkin neuvotellaan aina autokaupoilla :D) ja mua ei ole pyydetty postaamaan mitään ylistys-postausta. Haluan kuitenkin itse suositella, koska sain niin hyvää palvelua ja oon niin superhappy Range Rover lady! Ennen kuin joku ottaa selvää kuka auton omistaa, niin olen sen ottanut rahoituksella, kuten kaikki normaalit ihmiset ja auto ei ole minun yrityksen vaan minun oma. Mitä auto maksoi? Sanotaanko näin, että maksoi ihan tarpeeksi MUTTA on sen arvoinen. Multa on myös kysytty mihin tarviin autoa, kun asun Ullanlinnassa, niin tarviin autoa Miss Helsinki kilpailun vetämiseen, mun auton takakontti näyttää aikalailla tältä puolet vuodesta :D Ja muutenkin mun porukat asuu pohjoisessa ja ajelen sinne tasaisin väliajoin. + mulla on aina vaan ollut auto, pohjoisessa ’kaikilla’ on auto, oon kasvanut siihen.

Kyllä autoissa on vaan jotain erikoista, se tunne kun se lähtee kun painat kaasua on jotain tosi spessua! Tällä kyllä kelpaa <3


Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä DNA kanssa.

 

Ootko koskaan miettinyt miten paljon käytät ja tarviit nettiä päivittäin? Tämä postaus on tosiaan tehty kaupallisessa yhteistyössä DNA kanssa ja aloin kampanjan myötä tosiaankin miettimään miten riippuvainen itse oon netistä. 

Itse olen tietysti aika riippuvainen netistä mun työn takia. Koska mun päätyö on just mun eri kanavat sosiaalisessa mediassa niin tarviin nettiä ihan kaikkeen. Tarvitsen nettiä esimerkiksi päivittämään instagramiin kuvia ja videoita, tarvitsen nettiä vastaamaan tarjouksiin ja tarvitsen tietysti myös nettiä, editoimaan videoita ja podcast-jaksoja. Tarvitsen siis nettiä ihan kaikkeen mun työhön liittyvään. Tässä kirjoittaessa herää kysymys mitä tekisin ilman nettiä? Olisinkohan työtön? :D

Arvostan eniten toimivaa ja nopeaa nettiä silloin, kun editoin videoita ja lataan niitä youtubeen. Ei oo mitään ärsyttävämpää, kuin että joku menee siinä vaiheessa pieleen tai ettei netti toimikaan nopeasti ja valmiin videon lataus itse youtubeen kestääkin 9 tuntia. Ne on just niitä hetkiä, kun tekis mieli repiä hiukset päästä jos netti takkuilee. Kaikki tietää sen fiiliksen, kun oot pitkään tehnyt jotain projektia ja se yhtäkkiä ’häviää’ esimerkiksi pätkivän netin kanssa. En kyllä ihan nopeasti keksi mitään yhtä ärsyttävää.

 

Töiden tekemisen lisäksi käytän tietysti nettiä ihan viihdetarkoituksiin kuten esimerkiksi Viaplayn tai Netflixin katsomiseen. Kuulun itse siihen kategoriaan ihmisiä jotka koukuttuu sarjoihin kertaheitolla ja saatan viettää tunteja putkeen sarjojen parissa, toisaalta saatan myös katsoa mun all time lempparisarjaa Gilmore Girlsiä ihan vaan sen takia, että se rentouttaa mua. Katson yleensä innokkaana aina uutuudet ensimmäisenä ja keskustelen niistä mielelläni ystävien kanssa. Oon kuitenkin ehkä ainoa ihminen maailmassa joka ei ole katsonut sekunttiakaan Game of Thronesia tai muita sarjoja joissa on kaikenlaisia monstereita. :D Mimmien hömppäsarjat on enemmän mun juttu.

 

Tärkein asia johon käytän nettiä on kuitenkin yhteydenpito rakkaiden kanssa. Oon muuttanut kotoa jo yläasteen jälkeen ja koska asun 1000km päässä mun perheen luota, olen niiden kanssa tekemisissä päivittäin netin välityksellä. Meidän perheellä on oma facebook chat ryhmä ’erilaiset perheet’ jossa puhutaan päivittäin kaikenlaista, mummun kanssa soitellaan useasti facetime puheluita ja mun veljen kanssa joka asuu Filippiineillä käytetään Skypeä. Ilman nettiä olisi aika hankalaa olla tekemisissä perheen kanssa päivittäin välimatkan takia. Skypessä koskee sama kun videoiden lataamisessa, on maailman ärsyttävintä jos netti on huono ja pätkii niin ettei saa toisesta selvää. Tässäkin asiassa osaan arvostaa netin nopeaa toimivuutta.

Nettiä käytän tietysti myös musiikin kuunteluun, sekä salilla että Winstonin kanssa lenkeillä. Muistan ajan, kun piti etukäteen ladata musiikit mitä halusi kuunnella Mp3- soittimelle :D Vielä silloin, kun olin ulkomailla kaverin kanssa 18 vuotiaana kuunneltiin musiikkia Mp3 soittimelta ja ei ollut kyllä montaa biisiä mistä valita. Tosin muistan vieläkin niiden biisien sanat ulkoa. :D

Nykyään on ihanaa, kun musiikkia voi kuunnella monesta eri suoratoistopalvelusta, kuten esimerkiksi Spotifysta tai Deezeristä. Näin pystyy välillä fiilistelemään vanhaa musaa ja samaan aikaan tutustumaan uusimpiin biiseihin maailmalla. Miettikää mitä kaikkea netti mahdollistaakaan!

 

Mihin kaikkeen sä käytät nettiä?

 


 

Videolta pääset seuraamaan mitä kaikkea tein pääsiäisenä pohjoisessa. Vietin 24h mun perheen kanssa Levillä ja sitten muutaman päivän Kilpisjärvellä aivan järjettömän upeissa puitteissa.

Enjoy!

 

Tässä vaatteet joista kerron videolla ja nämä linkit on affiliatelinkkejä;

Huppari – Adidas harmaa – Body – Adidas – Toppi Fila – Housut Adidas – Huppari Reebok – Kengät FILA – 

Koodilla ROSANNA15 saat -15% Junkyard.fi jos tilaat yli 50€ (ei koske alea).


Postaus tehty kaupallisessa yhteistyössä Kauppakeskus Valkea kanssa.

 

Ajattelin aloittaa tämän postauksen taustatiedolla teille, jotka ette oo seurannut mua niin pitkään. :)

Muutin kotoa Haaparannalta heti peruskoulun jälkeen ja muutin yksin Ouluun mun silloisen kilpatanssiharrastuksen perässä. Aloitin lukion Svenska Privatskolanissa ja mulla oli oma asunto ihan kivenheiton päästä koulusta, kuulin mun parvekkeelta kun koulun kello soi :D

Silloin, kun itse asuin Oulussa ja vietin siellä paljon aikaa niin ei ollut koko kauppakeskus Valkeaa, vaan oli oikeastaan vaan Rotuaari jossa oli muutamia kauppoja ja Stockmann, joten Valkea on mulle suhteellisen uusi tuttavuus. Viime kesänä, kun oltiin Caritan kanssa Qstockissa niin käytiin Valkeassa kahvilla ja ostoksilla ja se onkin ensimmäisiä kertoja, kun oon siellä käynyt. Ennen joulua kävin myös palaverissa Oulussa, jolloin kävin Valkeassa lounaalla ja pyörimässä kaupoilla, siihen on tosi helppo tulla ja siellä on tosi laaja tarjonta kaikkea. Mun mielestä Oulun keskusta tarvitsi nimenomaan kauppakeskuksen, jossa kaikki mitä tarviit on samassa; kaupat, ravintolat, ruokakauppa jne.

Sen verran throwbackia, että hiffaatte mistä puhun :D Mun isä ja äiti eli pappa ja mamma on eronnut 6 vuotta sitten ja nykyään mun mamma asuu Haaparannalla uuden miehensä Tomaksen kanssa ja mun pappa puoliksi Oulussa ja puoliksi Haaparannassa hänen uuden naisen Miran kanssa. Mun sisko ja veljet asuu aina puolet kuukaudesta toisella ja puolet toisella, tosin ne saa itse valita jos haluaakin olla toisella vaikka koko kuukauden. Meillä on aina ollut tosi erilainen perhe, varsinkin sen jälkeen, että mun vanhemmat erosi – kirjoitin jouluna postauksen jossa kerron meidän Erilaiset perheet perheestä ja millainen sillisalaatti ollaan keskenämme. :D

Katsokaa miten söpö minun isi on tässä kuvassa. <3

Olin ollut koko viikonlopun mamman luona Haaparannalla niin halusin ehdottomasti lähteä näkemään pappaakin kunnolla. Mentiin Valkeaan syömään porukalla ja suunnattiin heti kolmanteen kerrokseen ravintolamaailmaan Köökiin, jossa on monta erilaista ravintolaa. Jos oisin ollut yksin oisin ehdottomasti valinnut FAFA’sin, koska RAKASTAN Fafasia (varmaan sen takia, että se ruoka on yhtä mössöä kastikkeineen), mutta nyt kun oltiin porukalla mentiin Friends&Brgrsiin. Yllätyin tosi paljon, kun sekä pappa ja Mira ja vieläpä Miran poika Juuso tilas salaatit. Syötiin sitten kaikki salaattia hampparimestassa :D Mut ei se mitään, salaatti oli tosi hyvä ja tietysti se seura oli tärkeämpi. Valitsin myös Friends&Brgrsin sen takia, että pöydät oli ikkunan vieressä ja sieltä näki ihmiset kadulla sekä kauppakeskuksen sisällä. Istun AINA niin ravintolassa, että näen mahdollisimman paljon ihmisiä ja mitä ne touhuu :D 

Hengailtiin ja juteltiin kaikenlaista, suunniteltiin esimerkiksi pääsiäisen Levin reissua siinä samalla. Mä tulin Valkeaan autolla (kuten monesti pohjoisessa on tapana) ja ajelin suoraan Valkean alla olevaan parkkihalliin, siellä oli isot parkkiruudut ja pääsin suoraan hissillä tulemaan kauppakeskukseen. Tämä on kyllä TOSI ISO plussa varsinkin talvella, kun on kaikki talvitakit ja muut, takin voi jättää autoon ja silti et jäädy. Eikä tarvii kaupoissa hikoilla. En tiedä mitään hirveämpää kun shoppailu talvitakki päällä. 

Lounaan jälkeen papan piti lähteä jatkamaan matkaa Rovaniemelle Palloliiton koulutukseen ja Mira jäi mun kanssa sitten hengailemaan. Käytiin kaupoissa kurkkaamassa löytyisikö jotain sopivaa mun veljen Arthurin ylioppilasjuhliin. Alkaa jo nyt olemaan paniikki mitä puen juhliin. :D

Löytyi BIKBOKista ihana kukkainen haalari, mutta jos on samanlainen sää mitä viime vuonna niin kuolen hikeen se haalari päällä, joten se jäi vielä toistaiseksi kauppaan. Kaikki värikäs innostaa mua tällä hetkellä ja siinäkin ne oranssit kukat oli varmasti se, joka mut pysäytti. Tämä kuvan vihreä mekko oli kans jotenkin ihana!

Käytiin myös Sokoksella kurkkaamassa mulle uutta hajuvettä, mutta hajuveden ostaminen on aina niin hankalaa. Oon niin tottunut siihen tuoksuun mikä mulla on ja se on ollut mulla niin kauan, etten oikein haluaisi sitä vaihtaa kun siitä on tullut ’mun tuoksu’ monen muunkin mielestä. Tuoksu johon aina päädyn on YSL – SI tuoksu ja toinen tuoksu, jota rakastan on niinkin yllättävä kun Paris Hiltonin – Heiress.. En tiedä pitäiskö mun vähän hävetä tuota viimeistä, mutta se on ihana! 

Sitten löysin mun lempparikaupan koko Valkeasta. Nimittäin karkkikauppa! En tiedä mitään parempaa, kun ’vanhanaikainen’ karkkikauppa. Olin taas yhtäkkiä Rosanna 8v.

 

Sitten käytiin vielä Sokoksen Herkussa pyörähtämässä ja löysin sieltä maailman kauneimmat pääsiäismunat – plussaa myös tosi kauniista esillepanosta. Miten tämä mun postaus keskittyy näin paljon kaikkeen mitä voi syödä? :D

Sitten käytiin vielä juttelemassa tyttöjen juttuja Bacaro Doppiossa (jolla on IHANA terde kesäisin) ja sain taas ihmetellä maailmanmenoa ja ihmisiä ihan paraatipaikalta kesäkadulta. Kesäkadulla järjestetään kaikenlaisia tapahtumia ja tulevana lauantaina 13.4. kesäkadulla on esimerkiksi iso muotinäytös, joka on osa Sokoksen muotiviikkoja.

 

Miran piti palaa töihin ja mä olin luvannut lähteä käymään moffan (eli mun äitin isän) luona Kemissä niin alettiin tekemään lähtöä. Nappasin kuitenkin matkaevääksi tämmöisen ihanan vohvelin! Oli kyllä tosi iso, suosittelen ehdottomasti jakamaan tämän ja pitää syödä aika nopeasti, koska jäätelö sulaa kuumaan vohveliin ja jätin itsekin jäljen kauppakeskuksen lattialle, kun sitä yhtäkkiä alkoi vaan tippumaan.. :D

Suosittelen ehdottomasti piipahtamaan Valkeassa, jos oot menossa pohjoiseen, sieltä löytyy jotain kaikenikäisille ja mun oli alunperin tarkoitus tulla mummuni kanssa viettämään päivää, mutta hän olikin valitettavasti kipeä. Olisin yhtä hyvin voinut tulla mummin tai kummipojan kanssa Valkeaan päiväksi, molemmille olisi löytynyt mieluisaa tekemistä ja kauppakeskuksessa on aina helpompi näin lapsettomana pitää huoli skideistä, kuin ulkona. Kauppakeskuksessa on mielestäni tosi turvallinen ilmapiiri ja paljon näytti olevan lapsia ja nuoria viettämässä yhteistä aikaa perheidensä tai kavereiden kanssa.

Kiitos mun ihanalle seuralaiselle Miralle kivasta päivästä ja pojille lounaasta. Mainiota keskiviikkoa kaikille <3


Postaus tehty kaupallisessa yhteistyössä Kauppakeskus Valkea kanssa.

 

Ajattelin aloittaa tämän postauksen taustatiedolla teille, jotka ette oo seurannut mua niin pitkään. :)

Muutin kotoa Haaparannalta heti peruskoulun jälkeen ja muutin yksin Ouluun mun silloisen kilpatanssiharrastuksen perässä. Aloitin lukion Svenska Privatskolanissa ja mulla oli oma asunto ihan kivenheiton päästä koulusta, kuulin mun parvekkeelta kun koulun kello soi :D

Silloin, kun itse asuin Oulussa ja vietin siellä paljon aikaa niin ei ollut koko kauppakeskus Valkeaa, vaan oli oikeastaan vaan Rotuaari jossa oli muutamia kauppoja ja Stockmann, joten Valkea on mulle suhteellisen uusi tuttavuus. Viime kesänä, kun oltiin Caritan kanssa Qstockissa niin käytiin Valkeassa kahvilla ja ostoksilla ja se onkin ensimmäisiä kertoja, kun oon siellä käynyt. Ennen joulua kävin myös palaverissa Oulussa, jolloin kävin Valkeassa lounaalla ja pyörimässä kaupoilla, siihen on tosi helppo tulla ja siellä on tosi laaja tarjonta kaikkea. Mun mielestä Oulun keskusta tarvitsi nimenomaan kauppakeskuksen, jossa kaikki mitä tarviit on samassa; kaupat, ravintolat, ruokakauppa jne.

Sen verran throwbackia, että hiffaatte mistä puhun :D Mun isä ja äiti eli pappa ja mamma on eronnut 6 vuotta sitten ja nykyään mun mamma asuu Haaparannalla uuden miehensä Tomaksen kanssa ja mun pappa puoliksi Oulussa ja puoliksi Haaparannassa hänen uuden naisen Miran kanssa. Mun sisko ja veljet asuu aina puolet kuukaudesta toisella ja puolet toisella, tosin ne saa itse valita jos haluaakin olla toisella vaikka koko kuukauden. Meillä on aina ollut tosi erilainen perhe, varsinkin sen jälkeen, että mun vanhemmat erosi – kirjoitin jouluna postauksen jossa kerron meidän Erilaiset perheet perheestä ja millainen sillisalaatti ollaan keskenämme. :D  

Katsokaa miten söpö minun isi on tässä kuvassa. <3

Olin ollut koko viikonlopun mamman luona Haaparannalla niin halusin ehdottomasti lähteä näkemään pappaakin kunnolla. Mentiin Valkeaan syömään porukalla ja suunnattiin heti kolmanteen kerrokseen ravintolamaailmaan Köökiin, jossa on monta erilaista ravintolaa. Jos oisin ollut yksin oisin ehdottomasti valinnut FAFA’sin, koska RAKASTAN Fafasia (varmaan sen takia, että se ruoka on yhtä mössöä kastikkeineen), mutta nyt kun oltiin porukalla mentiin Friends&Brgrsiin. Yllätyin tosi paljon, kun sekä pappa ja Mira ja vieläpä Miran poika Juuso tilas salaatit. Syötiin sitten kaikki salaattia hampparimestassa :D Mut ei se mitään, salaatti oli tosi hyvä ja tietysti se seura oli tärkeämpi. Valitsin myös Friends&Brgrsin sen takia, että pöydät oli ikkunan vieressä ja sieltä näki ihmiset kadulla sekä kauppakeskuksen sisällä. Istun AINA niin ravintolassa, että näen mahdollisimman paljon ihmisiä ja mitä ne touhuu :D 

Hengailtiin ja juteltiin kaikenlaista, suunniteltiin esimerkiksi pääsiäisen Levin reissua siinä samalla. Mä tulin Valkeaan autolla (kuten monesti pohjoisessa on tapana) ja ajelin suoraan Valkean alla olevaan parkkihalliin, siellä oli isot parkkiruudut ja pääsin suoraan hissillä tulemaan kauppakeskukseen. Tämä on kyllä TOSI ISO plussa varsinkin talvella, kun on kaikki talvitakit ja muut, takin voi jättää autoon ja silti et jäädy. Eikä tarvii kaupoissa hikoilla. En tiedä mitään hirveämpää kun shoppailu talvitakki päällä. 

Lounaan jälkeen papan piti lähteä jatkamaan matkaa Rovaniemelle Palloliiton koulutukseen ja Mira jäi mun kanssa sitten hengailemaan. Käytiin kaupoissa kurkkaamassa löytyisikö jotain sopivaa mun veljen Arthurin ylioppilasjuhliin. Alkaa jo nyt olemaan paniikki mitä puen juhliin. :D

Löytyi BIKBOKista ihana kukkainen haalari, mutta jos on samanlainen sää mitä viime vuonna niin kuolen hikeen se haalari päällä, joten se jäi vielä toistaiseksi kauppaan. Kaikki värikäs innostaa mua tällä hetkellä ja siinäkin ne oranssit kukat oli varmasti se, joka mut pysäytti. Tämä kuvan vihreä mekko oli kans jotenkin ihana!

Käytiin myös Sokoksella kurkkaamassa mulle uutta hajuvettä, mutta hajuveden ostaminen on aina niin hankalaa. Oon niin tottunut siihen tuoksuun mikä mulla on ja se on ollut mulla niin kauan, etten oikein haluaisi sitä vaihtaa kun siitä on tullut ’mun tuoksu’ monen muunkin mielestä. Tuoksu johon aina päädyn on YSL – SI tuoksu ja toinen tuoksu, jota rakastan on niinkin yllättävä kun Paris Hiltonin – Heiress.. En tiedä pitäiskö mun vähän hävetä tuota viimeistä, mutta se on ihana! 

Sitten löysin mun lempparikaupan koko Valkeasta. Nimittäin karkkikauppa! En tiedä mitään parempaa, kun ’vanhanaikainen’ karkkikauppa. Olin taas yhtäkkiä Rosanna 8v.

 

Sitten käytiin vielä Sokoksen Herkussa pyörähtämässä ja löysin sieltä maailman kauneimmat pääsiäismunat – plussaa myös tosi kauniista esillepanosta. Miten tämä mun postaus keskittyy näin paljon kaikkeen mitä voi syödä? :D

Sitten käytiin vielä juttelemassa tyttöjen juttuja Bacaro Doppiossa (jolla on IHANA terde kesäisin) ja sain taas ihmetellä maailmanmenoa ja ihmisiä ihan paraatipaikalta kesäkadulta. Kesäkadulla järjestetään kaikenlaisia tapahtumia ja tulevana lauantaina 13.4. kesäkadulla on esimerkiksi iso muotinäytös, joka on osa Sokoksen muotiviikkoja.

 

Miran piti palaa töihin ja mä olin luvannut lähteä käymään moffan (eli mun äitin isän) luona Kemissä niin alettiin tekemään lähtöä. Nappasin kuitenkin matkaevääksi tämmöisen ihanan vohvelin! Oli kyllä tosi iso, suosittelen ehdottomasti jakamaan tämän ja pitää syödä aika nopeasti, koska jäätelö sulaa kuumaan vohveliin ja jätin itsekin jäljen kauppakeskuksen lattialle, kun sitä yhtäkkiä alkoi vaan tippumaan.. :D

Suosittelen ehdottomasti piipahtamaan Valkeassa, jos oot menossa pohjoiseen, sieltä löytyy jotain kaikenikäisille ja mun oli alunperin tarkoitus tulla mummuni kanssa viettämään päivää, mutta hän olikin valitettavasti kipeä. Olisin yhtä hyvin voinut tulla mummin tai kummipojan kanssa Valkeaan päiväksi, molemmille olisi löytynyt mieluisaa tekemistä ja kauppakeskuksessa on aina helpompi näin lapsettomana pitää huoli skideistä, kuin ulkona. Kauppakeskuksessa on mielestäni tosi turvallinen ilmapiiri ja paljon näytti olevan lapsia ja nuoria viettämässä yhteistä aikaa perheidensä tai kavereiden kanssa.

Kiitos mun ihanalle seuralaiselle Miralle kivasta päivästä ja pojille lounaasta. Mainiota keskiviikkoa kaikille <3


10 tapaa päästä yli sun eksästä. 

Tässä tulee nyt mun ultimaattinen ohje miten päästä yli sun eksästä koska se on mennyt itselläni niin hyvin :D Tästä on myös tehty podcastiin jakso, mutta koska osa teistä mielummin lukee kuuntelemisen sijaan niin jaan nämä mainiot vinkit myös tänne. 

  1. Itke kaikki ulos

Laita soimaan surullisin kappale jonka tiedät ja ota lasi viiniä. Itke kunnes kyyneliä ei tule enää ja sitten päätät mennä eteenpäin. 

  1. Varaa kampaaja

Tee joku iso muutos, värjää tummasta vaaleaan, leikkaa pitkästä lyhyeen tai kokeile pidennyksiä. Tuut tuntemaan olosi aivan uudelta ihmiseltä ja se auttaa ison muutoksen keskellä. 

  1. Osta uusi tuoksu

Ota hyvä kaveri mukaan ja menkää Stokkalle valitsemaan sulle uutta hajuvettä. Käykää ensin skumpalla ja sitten menette haistelemaan kaikkia erilaisia tuoksuja ja mietitte sopisiko sulle. Uusi tuoksu on kans ihana juttu, aluksi kun sen tuntee niin vahvasti itsekin ennenkuin siihen tottuu. 

  1. Vaihda sisustusta kotona

Käy IKEAssa ostamassa esimerkiksi muutama uusi koristetyyny jossain hauskassa värissä ja niiden kaveriksi viltti ja matto. Voila, sun koti tuntuu kuin uudelta. 

  1. Hemmottele itseäsi

Osta itsellesi joku elämys kuten esimerkiksi matka Lappiin tai ulkomaille tai…. Osta itsellesi joku juttu mitä oot kauan halunnut ja mikä on ehkä sun eksän mielestä ollut ihan tyhmä juttu. Osta se ja nauti siitä. 

  1. Aloita uusi harrastus

Mikä olisi sen parempaa kun aloittaa uusi harrastus ja mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kehittyä ihmisenä? Minkä harrastuksen oot aina halunnut aloittaa? Saatko jonkun kaverin sun mukaan aloittamaan sen uuden jännittävän harrastuksen niin vielä parempi!

  1. Koukutu johonkin sarjaan

Mielellään joku sarja jossa on 7 tuotantokautta ja se on jännittävä jota voit katsoa silloin kun tuntuu että ajatukset lähtee laukkaamaan liikaa ja koko pää pyörii. Jokin semmonen sarja jota katsomalla voit laittaa ajatukset ja oikeastaan koko aivot narikkaan. 

  1. Kutsu ystävä yökylään

Koska oot viimeksi pitänyt kaverin kanssa pyjamabileet? Kutsu kaveri yökylään ja laittakaa ruokaa, katsokaa täykkäreitä tai sinkkuelämää ja juokaa liikaa viiniä ja syökää liikaa suklaata. Itkekää ja naurakaa, se tekee niin hyvää. 

  1. Lataa tinder

Okei ei sun tarvii lataa tinderiä jos uskallat jossain muualla koodailla jonkun miehen kanssa. Kaikki tarvii egoboostia silloin kun suhde on päättynyt ja sitä ei saakaan enään päivittäin kumppaniltaan tai keneltäkään. Tähän auttaa joku kenen kanssa voi hieman flirttailla ja joku kelle ehkä jopa vahingossa hymyillä. Flirttaa ilman huolia, teistä ei tarvii tulla mitään rakkaustarinaa. 

  1. Baari-ilta

Tämä on parasta. Sovi kaverin kanssa että lähdette yhdessä ulos, laittautukaa pitkän kaavan kautta teidän lempparibiisejen tahtiin ja juokaa jotain ihanaa kuplajuomaa. Menkää hienosti syömään ja nauttikaa illasta täysiä. Sä olet kaiken arvoinen oli sulla miestä tai ei <3

Elämä yllättää meidät kyllä positiivisesti kun vähiten odotetaan ja kaikki asiat tapahtuu syystä. Nauti vapaudesta ja omasta ajasta kun voit, se iso rakkaus tulee aivan yhtäkkiä kun vähiten sitä odotetaan ;) Toki näiden hassunhauskojen vinkkien lisäksi suosittelen oikeasti terapiaa jos tuntuu, ettei mitenkään pääse jatkamaan elämää.

Tässä on vielä pari hauskaa otetta Siljan kirjasta Tuhat tapaa kostaa eksällesi;

’purin eksän juhlapuvun housuista takasauman ja harsin sen kiinni niin, että housujen peffa repsahti auki seuraavissa pikkujouluissa’ 

’Eksäni petti minua joten täytin kaikki hänen kenkänsä käsirasvalla’

’Pese eksän hammasharjalla koiran hampaat’ 

’Kun kävelet eksän auton ohi, vedä kylkeen vauhtiraita’

’Aja eksäsi auto toiselle puolelle Suomea ja tule junalla takaisin. Jos olet kiltti voit palauttaa avaimet ja kertoa mistä auton voi noutaa, jos pännii pahasti voit jättää auton silleen. Eksäsi saa kyllä aikanaan postissa kotiin pysäköintivirhemaksun muistutuksen jossa lukee missä auto sijaitsee’ 

Ja mun henkilökohtainen lemppari;

’Taking back your ex is like trying to put a piece of shit back into your asshole’ 

Ihanaa päivää <3


Nyt pääsen vihdoin kirjoittelemaan tästä aiheesta josta jonkun verran kysellään ja josta oon myös halunnut kirjoittaa. 

ELI MUN KOIRISTA!

Palataan vuoteen 2006. Istuin kaverin luona parvekkeella lämpimänä kesäpäivänä ja mamma soittaa ja kysyy haluanko lähteä katsomaan dalmatialaispentuja. Olin tuossa vaiheessa jankannut koiraa ehkä 5 vuotta ja harmitellut, että lapsia tulee kun sieniä sateella, mutta YHTÄ koiraa en saa ottaa :D Meitä on mun perheessä siis 5 lasta joista oon vanhin ja tuolloin meidän nuorin oli vasta 2v joten hulinaa riitti. 

Mentiin katsomaan pentuja ja sehän oli heti siinä. Pennut oli hiukan yli luovutusikäisiä ja jo suhteellisen isoja ollakseen pentuja, ne osasi jo leikkiä ja juosta jne. Pentuja oli jäljellä kolme joista yksi makoili nurmikolla koirakasan alimmaisena – pelkästään nenu jossa oli sydänmuotoinen pilkku näkyi. 

Siirsin muita pentuja ja katsoin sitä maailman ihaninta pentua joka mua tuijotti silmiin. Siitä hetkestä saakka tämä pikkuinen on ollut mun läpi kaiken mahdollisen. Tämä koira otettiin mamman kanssa yhdessä ja luvattiin papalle että me huolehditaan siitä.

Tällä ajalla on enemmän ollut niitä vanhanaikaisia kameroita joten kuvia mulla on oikeasti vaan ihan muutama ja nekin ns oikeita kuvia eikä tämmöisiä mitä voisin tänne lisätä. Tässä kuitenkin Theo pikkusena + Klarissa ihan vauvana. :D

Meidän pilkkukaverin nimeksi tuli Theo, alkuperäinen nimi oli Muffe Montrock isän Hard Rock ja äitin Lisa Montin jälkeen. Mun mielestä se oli niin hirveä nimi ja mun pentu näytti ihan Theolta, semmoselta vähän varovaiselta pikkuiselta poikaselta. :D

Vaikka olin itse tuolloin teini ja monesti koirien hoito jää vanhemmille sen ikäisenä niin mun kohdalla ei käynyt niin. Theo oli mun mukana joka paikassa, huolehdin siitä orjallisesti ja kun muutin Ouluun lukioon niin Theo tuli tietenkin mukana. 

Theo on luonteeltaan aika arka, mutta iloinen ja rakastaa ihmisten huomiota. Mulle se ei törttöile ollenkaan lenkeillä jne, vaan tottelee hyvin ja pidin sitä aina irti pohjoisessa. Se kulki aina vaan mun vieressä ilman mitään käskyjä. Theo ei myöskään ole _IKINÄ_ syönyt meiltä yhtään mitään, leikkinyt aina vaan omilla leluilla ja ollut muutenkin tosi rauhallinen yksilö.

Vuonna 2009 oli Torniossa ilmoitus lehdessä, että haetaan Dalmisurosta jonka kanssa tehdä pentuja. No, mehän ajateltiin äitin kanssa katsomaan sitä dalmistyttöä ja koirat alkoi heti hommiin. Palkkio-vaihtoehtoja oli yhden pennun hinta, osa jokaisen pennun hinnasta tai itselleen pentu. No, meidän oli tosiaan tarkoitus ottaa yhden pennun hinta kunnes näin ne pennut. APUAAAAAAAAAA muistaakseni niitä oli 9kpl ja toinen toistaan söpömpiä. Heti ensimmäisellä vierailulla laitoin yhdelle pennulle kaulapannan. 

Toisen vierailun jälkeen en enään voinut olla ottamatta sitä pentua. Se oli iso pentu ja leikki ja hyppeli aina mun luo kun olin kylässä. Se oli minun Winston. Olisin itse halunnut koiran nimeksi Kingston koska se oli jotenkin niin sellainen voimakkaan ja ylpeän nököinen, mutta koska päätin ensimmäisen koiran nimen niin mamman mielestä toisen koiran nimi oli hänen päätettävissä ja siitä tuli Winston. 

Winston oli pentuna semmonen riiviö että. :D Se on sitten Theonkin edestä syönyt kaikenlaista; tyynyjä, sohvia, kenkiä – lista on pitkä. 

Winston kasvoi myös ihan ykskaks pieneksi poniksi ja eläinlääkäri ihmetteli aina kun käytiin pentukäynneillä että MITÄ IHMETTÄ SYÖTÄN SILLE :D No en mitään ihmeellistä syöttänyt vaan Winstonin oli tarkoitus kasvaa isoksi pojaksi ja se olikin nopeasti 6kg isompi mitä Dalmatialisten standardi. 

Winstonin emo ei ollut puhdas dalmatialainen, vaan seassa oli jotain muuta ja tämä jotain muuta on kyllä tullut vahvasti Winstonille. Esimerkiksi Winstonin pään ja tassujen muoto on huomattavasti enemmän labradorin noutajan näköiset entä dalmatialaisen. 


 

Kahden ison uroskoiran kanssa eläminen oli tietysti välillä haastavaa, suurimmaksi osaksi kaikki meni tosi hyvin ja Theo pesi Winstonin aina lenkin jälkeen ja muutenkin ne leikki tosi hyvin yhdessä. Kunnes Winstonille tuli sappikiviä ja Theo meni nuolaisemaan haavaa, tämän jälkeen ne otti yhteen niin kovasti ja useasti, että ne oli pakko erottaa. Näinä aikoina molemmat koirat asui mamman ja papan luona Haaparannassa ja mä Helsingissä. Winston muutti aika nopeasti mun luokse Helsinkiin ja Theo jäi pohjoiseen.

Enään en uskalla edes yrittää niitä yhteen just sen takia, että Theo on jo 13 vuotta ja kuulo on huonontunut sekä muutenkin on jo eläkkeellä eikä tarvi yhtään ylimääräistä stressiä. Jouluna tehtiin niin, että eroteltiin ne eri puolelle taloa ja meni tosi hyvin, olis liian stressaavaa Theolle olla Winstonin kanssa samoissa tiloissa. Senkin takia, että Winston on selkästi aina ollut se vahvempi näistä, vaikka Theo onkin sen isä ja vanhempi. Kokoero on myös aika huima näillä kahdella, kiloero taitaa olla noin 8kg.

Oltiin viime viikolla koiratapahtumassa Marsaanalla ja oli kyllä tosi kiva! Mua jännitti tosi paljon viedä Winston sinne, koska se on nyt vanhoilla päivillä alkanut stressaamaan asioita ja se ei enään hirveästi välitä muista koirista ja uroksille se saattaa jopa murista ihan huolella. 

Mentiin kuitenkin ja se oli kyllä iloisella päällä, tyttökaverit sai haistella, mutta kuitenkin Winston tykkää eniten ihmisistä niin se nautti kun kaikki tuli häntä rapsuttelemaan ja kehumaan. Winston ei ite oikein ikinä hauku (luulin sen ekat pari vuotta ettei mun koira osaa haukkua) ja se stressaantuu tosi helposti kun joku koira haukkuu sille. Siellä oli semmonen ihana ranskis joka haukku kun se leikkii ja winston meni ihan paniikkiin siitä ja pissi allensa sinne prtoimiston lattialle.. :D Tosi kiva, mutta semmosta sattuu. Ensin se oli innoissaan ja sitten jotenkin stressaantu et hei mitä sä mulle oikein haukut. :D

Tapahtumassa tehtiin myös eläinlääkärin pikatarkistuksia. Siellä saatiin muuten ’puhtaat paperit’ mutta lonkat pitäisi ehkä kuvauttaa ja miettiä olisiko särkylääkkeestä apua nyt vanhoille päiville kun takaosa alkaa vähän ’laahaaman’ perässä. Sen huomaa hyvin jos ollaan menossa autolla jonnekin ja autoon pitäisi hypätä tai sänkyynkin välillä tekee tiukkaa. 

 

Mietin sitä tapahtuman jälkeen, että todellakin annan mun koiralle särkylääkettä, että se jaksaa juosta ja pomppia samalla tavalla kun aiemmin sen sijaan, että se eläis puolikasta elämää. Mielummin Winstonin aika lähteä on aiemmin, sen sijaan, että eläisi kivuissa viimeisiä vuosia. Tulee melkein kyynel silmään tätä kirjoittaessa ihan vaan sen takia, että jossain kohtaan se päivä tulee kun joudun lopettamaan mun maailman parhaat pilkkukamut. 

Ens viikolla mennään kuitenkin eläinlääkäriin ja käydään myös kokeilemassa koirahierontaa Tammiston Mustissa & Mirrissä – ehkä se auttaa näin aluksi ja sitten katsotaan muita vaihtoehtoja.

Tässä pieni tarina näistä hulivileistä. <3

Tässä alla Theo kuvissa nyt viikonloppuna, kun kävin kotona. Vanha ja ryppyinen herra <3

Lemmikit on perheen jäseniä ja esim Winston kattoo mua joka ilta kun tuun sänkyyn nukkumaan, että mami rakastan sinua. Tai näin mä luulen, se työntää kuononsa mun kaulaan ja tuhisee ja nuolee. Minun rakas. <3 


Makoilen tässä mamman sohvalla pohjoisessa ja mietiskelen mitä jaksaisin tehdä. Kello on 20.00 ja oon ollut koko päivän ulkona Tornion Suurpilkeillä juontamassa aivan mahtavassa auringonpaisteessa. Eilen laitoin nukkumaan superajoissa mummun dinnerin jälkeen, koska olin vaan jotenkin niin poikki. Kaverit täällä kyseli ulos ja mökille käymään jne, mutta silti valitsin sängyn. 

Tänään ’kaikki’ tutut täältä on ollut pilkeillä päiväkänneillä tai muuten vaan järjestänyt juhlia kotonaan nyt illalla. Taas olis kutsu mökille hengailemaan yhden sukulaisen luokse tai kylälle ulos muiden kavereiden kanssa. Mulla alkaa työt huomenna vasta klo 12 joten voisin periaatteessa keksiä tänään vielä mitä vaan. 

Tässä mulla on nyt dilemma – jaksanko lähteä jonnekin vai en. Jäädä nukkumaan vai lähdenkö viettämään aikaa esimerkiksi mökille. Mulla on monesti tämä sama fiilis – Jäänkö jostain paitsi jos mä jään nukkumaan? Mitä jos jotain tosi hauskaa tapahtuisi just tänään? Oonko tylsä jos mä jään kotiin? Harmittaako mua myöhemmin etten lähtenyt? 

Ootko koskaan kuullut sellaisesta kun FOMO – fear of missing out? Nämä ajatukset on just sitä.

Kuulostaa aika lapselliselta, mutta mietin monesti elänkö tylsää tai liian organisoitua elämää vaikka mun elämä on tosi monipuolista ja suhteellisen hektistä. Viikolla oon aamusta iltaan menossa ja viikonloppuisin oon useasti keikalla tai sitten oon jossain muuten menossa joten tiedostan, että tarviin lepoa kaiken vastapainoksi. Kuitenkin mietin jos oon vaikka lauantai-iltana yksin kotona koiran kanssa kasvonaamio naamalla että hei eikö oikeasti olis mitään hauskempaa tekemistä 27 vuotiaalla sinkkumimmillä? 

Yritän aina kuitenkin miettiä sitä kuuluisaa tasapainoa ja miettiä jaksanko oikeasti lähteä liikkeellä vai nauttisinko mielummin koti-illasta ja pitkistä yöunista. Mun #grannylife alkaa olemaan jo next level. 

Onko sulla kokemusta tämmöisestä FOMOsta?