Tämä postaus tehty kaupallisessa yhteistyössä Maybeauty kanssa.

Mulla on koko elämäni ollut enemmän tai vähemmän huono iho. Alla muutama vanha kuva.

Osa mun seuraajista ehkä muistaakin, kun pari vuotta sitten aloitin Roaccutan aknelääkityksen ja söin sitä kokonaisen vuoden. Se on hurjan raskas kuuri syödä sekä fyysisesti että henkisesti. Ensimmäiset kuukaudet kuuria oli aivan kamalat kun naama oli kipeä, punainen ja iho oli niin kuiva että pystyi repimään nahkaa irti.

Kuurin lopetettua mun iho on pysynyt erittäin hyvässä kunnossa eikä ole tarvinnut aloittaa kuuria uudestaan. Kesällä on ollut ihana huomata miten ei ole ollut kuiva iho, vaan iho on rakastanut tätä lämpöä mikä meillä on täällä ollut.

Olen kuitenkin kiinnittänyt paljon huomiota ihonhoitoon kuurin jälkeen ja oon myös nauttinut siitä kun oon voinut olla kokonaan ilman meikkiä. Olin kyllä myös ennen kuuria paljon ilman meikkiä, vaikka mulla olikin tosi paljon finnejä silloin. Yksi mistä huomaan, että iho ei tykkää on meikit naamassa treenaaminen joten yritän aina kantaa mukanani kasvowipseja jos käy niin, että onkin meikkiä naamassa salille mennessä.

Ennen mun Roaccutan kuuria olin omasta mielestäni kokeillut kaikki mahdolliset naamiot ja kotikonstit mitä on olemassa. Suurin osa naamioista kuivatti liikaa tai ei kuivattanut ollenkaan, tuoksui hassulle tai oli muuten vaan aivan turhia. Oon kokeillut laittaa hammastahnaa ja sinkkivoidetta ja mitä kaikkea finnien päälle ennen kuuria ja olenkin pilannut lukuisia tyynyliinoja näillä mun finnirasva-keksinnöillä.

Tällä hetkellä mulle tärkeintä ihonhuollossa on se, että se on nopeaa ja helppoa ja ennen kaikkea tehokasta.
Käytän meikinpoistoainetta, yövoidetta/päivävoidetta johon sekoitan pari tippaa seerumia jonka lisäksi käytän naamioita kerran viikossa.

Olen aiemminkin kokeillut Maybeautyn The incredible Face Maskia ja käyttänytkin aika tasaisin väliajoin.
Naamio on todella helppokäyttöinen ja eniten tykkään siitä pehmoisesta ja puhtaasta tunteesta kasvoilla naamion käytön jälkeen.
Ensimmäisenä levitä naamio puhtaille kasvoille naamioon kuuluvalla siveltimellä. Suosittelen avaamaan pussin esimerkiksi lautaisen päälle sillä sisältö on mustaa ja sotkee helposti paikkoja. Musta tuntuu, että mulla käy joka kerta samalla tavalla sotkupytty kun olen. :D

Aloitan aina levittämisen nenän kohdalta ja siitä etenen poskiin ja suun ympärille. Kun naamio on kokonaan levitetty, annat sen kuivua. Suosittelen kuitenkin varomaan levitysvaiheessa huulia, silmiä sekä kulmakarvoja. Kiinnitä huomiota siihen, että levität naamion tarpeeksi nopeasti sekä paksusti. Tässä välissä on täydellinen hetki lukea kirjaa ja juoda kuppi kahvia odotellessa. Naamio tuntuu ja tuoksuu raikkaalta iholla.

Kun naamio on kokonaan kuivunut se tuntuu hieman tiukalta iholla ja silloin tiedät että voit alkaa irroittamaan sitä. Suositeltu aika naamion kuivumiseen on noin 30-45min. Aloitan itse aina irrottamisen alhaalta, leuan kohdalta. Joskus saan koko naamion yhtenä palana irti ja joskus joudun irrottelemaan sitä vähän kerrallaan. Kun olet irrottanut kuivan naamion kasvoilta, voit oikeasti nähdä naamiossa kuollutta ihoa sekä jopa mustapäitä.

Naamion poistamisen jälkeen iho on hieman punertava, tuntuu tosi puhtaalta ja freesiltä. Iho ei ole rasvainen ja kasvot on kirkkaammat. Tähän kun lisää vielä kosteuttavan rasvan yöksi niin voila! Oot aamulla aivan kun uusi ihminen.

Suosittelen nyt syksyn tullen kokeilemaan The Incredible Face Maskia, blogini lukijat saa -30% alennuksen Maybeautyn verkkokaupasta koodilla rosanna30 . Alennus on voimassa 14.10 saakka ja pääset suoraan tilaamaan tästä linkistä;  http://maybeauty.fi/rosanna30

Mulle saa mielellään lähettää mielipiteitä naamiosta! Olen pakottanut tätä naamiota vaikka kelle mun ystäville sekä poikaystävälle enkä ole kohdannut vielä ketään joka ei olisi tästä tykännyt.

Ihanaa alkanutta viikkoa jengi <3


Hei ihanat,

Istuskelen keittiön pöydän ääressä ja mietin alkaisinko siivoamaan mun vaatekaappia. Se kun on aina semmonen järkyttävä projekti ettei sitä ihan hirvittävän usein tule tehtyä ja kaikenlaista ylimääräistä kerääntyy kaapin uumeniin. Yksi aika hyvä sääntö on, että jos jokin vaatekappale on viimeisenkin siivouskerran jälkeen ollut käyttämättä niin et tule sitä käyttämään ja siitä kannattaa vaan yksinkertaisesti luopua. Oon muutenkin menossa torstaina HOPElle missien kanssa viemään lahjoituksia joten tulee hyvään saumaan siivota kaapit kaikesta mitä en tarvitse.

Tultiin just Jessican kanssa salilta, oltiin tekemässä hullu 45min cardio. Syksy on virallisesti täällä kun alan tekemään aerobista. :D

Koko viime viikon olin kipeänä ja perjantaina päätettiin extempore vanhan ystävän kanssa lähteä viettämään aikaa mökille. Mulle tuo luonnon rauhallisuus on semmonen pyhä paikka että aiai. Oon aivan kuin uudesti syntynyt nyt kun olin 36 tuntia järven rannalla mökillä ottamassa iisisti. Me laitettiin ruokaa, paljuiltiin, käytiin soutamassa (tai hän souti) ja saunottiin.

Eilen illalla nukahdin jo joskus 19.30 ja aamulla heräsin 06 jälkeen nauttimaan jäätävästä auringon noususta. Nautin luonnosta niin paljon ja jotenkin saan siitä niin paljon voimaa. Taas jaksaa tätä arkea aivan eri tavalla. Oli kiva olla vaan ja nauraa ei millekään jonka lisäksi myös puhua ihan henkeviäkin. On aika harvoja ihmisiä kelle voi sanoa mitä vaan ja kiitän viikonloppu seuraa siitä, että on just semmoinen henkilö jolle voi.

Nyt on ensimmäinen kausi Riisuttu by Rosanna podcastia purkissa. Päätösjakso julkaistiin viime torstaina ja se käsitteleekin aika herkkää asiaa. Kerron kuinka mun perhe oli sijaisperhe pienelle tytölle joka vietiin meiltä ilman että saatiin hyvästellä häntä. Joku päivä vielä nähdään, tunnen sen sydämessäni.

Jaksoon pääset tästä.

Nyt toivoisin että saisin teiltä apua ideointiin! Seuraava podcast kausi pärähtää käyntiin 4.10 ja paljon ideoita onkin jo, mutta mitkä aiheet on semmosia jotka kiinnostaisi juuri SINUA?! Kommentoi alle, laita mulle instagramissa dm tai voit jopa laittaa meiliä jos tuntuu rosanna@rosannakulju.com

Rauhallista sunnuntaita <3


Tässä just istun autossa matkalla Koskenkorvalle keikalle. Palaan vasta torstaina Helsinkiin ja viikonloppu meneekin sitten missien kanssa Bootcampin sekä Samppalinnan merkeissä. 

Sunnuntaina lähden kotiin rauhoittumaan pariksi päiväksi sekä samalla kuvataan Disturbin uusia vaatteita. Ihana syy päästä moikkaamaan perhettä. 

Mulla on ollut aivan jäätävä kiire tässä pari mennyttä viikkoa. Viime perjantaina oli mun ensimmäisten Miss Helsinki finalistien julkistus ja sen eteen tässä on paahdettu hommia yötä päivää sekä ollut tosi paljon tapahtumia jossa oon itsekin ollut töissä. Kiirettä on siis riittänyt ja oonkin menettänyt yöuneni vähän väliä. En tiedä voisiko sitä kutsua stressiksi vai jännitykseksi. Jompikumpi. 

Ravintolassa töissä ollessa oon niin omalla mukavuusalueella ja kiire tai paineen alla työskentely ei tunnu missään, mutta tässä asiassa olen jotenkin aivan oman mukavuusalueen ulkopuolella pressikutsujen, näytöskuvioiden ja sopimusten kirjoittamisen kanssa. Hyvä niin, kasvu tapahtuu aina siellä missä opit kokoajan uutta, silti se kyllä kieltämättä on mua pitänyt hereillä ja olen miettinyt olenko haukannut liian suuren palan kakkua kun olen alkanut yksin pyörittämään yhtä suomen isoimmista missikilpailuista. Onneksi mulla on hyvä tiimi jotka jeesaa, mm Lars, Juho & Janna-Juulia. Ootte kultaa. 

Syksy alkaa ja tämä mahtava kesä päättyy. Jollain sairaalla tavalla mua pelottaa syksyn alku. Pelottaa ne pimeät illat, pelottaa se kurinalainen elämä johon tiedän itse pakottavan itseni. Kesä on ollut mieletön, oon jakanut sen niin upeiden ihmisten kanssa ja saanut niin paljon uusia kokemuksia. On ollut hienoa olla vähän vapaalla ja nauttia elämästä. 

Tosin, kuten oon aiemminkin kertonut niin kesä on loppu ja samaan aikaan päättyy tämä Rataritvana oleminen. Mulla nämä morkkikset ja darrat kun meinaa kestää monta päivää. Vaikka en olisikaan tehnyt yhtään mitään väärin.

Lähitulevaisuudessa haluan eroon tuosta mun sormen tatuoinnista. En voi jokainen päivä katsoa sitä ja miettiä mitä kaikkea meni pieleen ja miksi. Nyt on aika liikkua eteenpäin kohti uutta aikakautta mun elämässä.

Ens viikolla kirjoitan postauksen mielenkiintoisesta aiheesta, stay tuned <3  Ja pahoittelut, että tämä on enemmänkin kuulumisia, kuin oikea postaus. En ota tavaksi. Mullakin on joskus huonoja päiviä vaikka suurimmaksi osaksi olenkin iloinen ja pirteä. Tänään tarvii vähän ladata akkuja. 


adf.track(546989, ’07_2018_RosannaKulju_testi1′);

 

Tein alkukesästä bucket listin kesälle, en julkista sellaista vaan ihan yksityisen.

Yksi Bucket listin asioista oli vaihtaa täysin vapaalle joku viikonloppu.

Ja sen kyllä tein. Voin kertoa teille, että oon tehnyt viimeiset 8 vuotta yötöitä joka viikonloppu joka tarkoittaa, että oon se joka on ollut ’aina’ töissä. Mun ystävät voi ainakin allekirjoittaa tömän, oon aina ollut synttärit ja tyttöjen illat töissä. Jos en ole ollut Namussa / Skohanissa töissä niin oon ollut keikalla tai festareilla tms. Tämä kesä on ollut vauhdikkaampi kun monet muut sattuneista syistä ja oonkin ehtinyt olla aika paljon vapaalla. Tänä kesänä oon käynyt yhtä paljon ulkona mitä viimeiseen 2 vuoteen yhteensä.

Oon tietoisesti pitänyt vapaata, koska tiedän miten kiireinen syksy mulla on tulossa Miss Helsingin tiimoilta. Ja oonhan tässä vapaalla olemisen sivussa ehtinyt laittaa blogin sekä podcastin pystyyn ja suunnitella kilpailua jonka lisäksi vielä tehnyt suorittavaa työtä sekä välittänyt työntekijöitä tapahtumiin.

Oon periaatteessa ollut paljon vapaalla, mutta samaan aikaan ollut töissä. Sehän tässä #somelife ssa on, että oot periaatteessa aina töissä. En valita, oon tosi tyytyväinen mun elämään, mainitsen sen kuitenkin.

Alunperin mulla ja Bedalla piti olla töitä Hangossa, mutta siinä kävikin toisin joten päätettiin sitten pitää sen viikonlopun vapaana ja viettää se Hangossa. Ollaan Bedan kanssa tunnettu vuodesta 2010 ja vaikka ollaan aina oltu ystäviä niin ei olla oikeastaan ’koskaan’ ehditty viettämään kokonaista viikonloppua kahdestaan.

Koko edellinen viikko meni tekstailuun ja soitteluun mitä otetaan mukaan ja mitä pitää hankkia jne. Aivan täysin lapsellista touhua, mutta kuitenkin meille ilmeisen tärkeää. Oli kivaa olla jostain niin innoissaan.

Perjantaina aamulla lähdettiin ajoissa, kävin hakemassa Bedan ja matkalla Hankoon kuunneltiin Kasmirin Vadelmavenettä ja meinasin pissiä housuun kun Beda ei osannutkaan ajaa mun autoa. :D

Perille päästyä otettiin asunnon avaimet vastaan ja käytiin kaupan kautta ostamassa eväitä. Puhuttiin matkalla kauppaan, että ostetaan jotain fiksua ja kuitenkin koko kauppakassi oli täynnä sipsejä, dippiä ja paulavanukkaita. Asunto joka vuokrattiin oli yllättävän kiva ja meillä menikin joku 5min räjäyttää koko kämppä meidän kamoilla. Mulla oli valehtelematta mukana 12 eri asua kahdelle päivälle ja vissiin 5 eri biksut. No, kaikki vaatteet riitti hyvin eikä paljoa enään myöhemmin huolestuttanut mitä laittaisi päälle vaan keskityttiin vaan pitää hauskaa. Ja sitähän me pidettiin.

Menemättä enemmän yksityiskohtiin niin perjantai meni tosi nopeasti, pötköteltiin kallioilla ja juoruttiin, kuunneltiin musiikkia ja ihmeteltiin elämää. Meillä ei ollut yhtään oikeaa suunnitelmaa koko viikonloppuna vaan me vaan mentiin fiiliksen mukaan. Perjantaina illalla moikkailtiin kavereita veneillä ja aamulla voin kertoa, että oli snadisti tukka kipee. Onneksi korjasin tilanteen heti aamusta tarjoilemalla aamiaista meille leipien ja mimosien muodossa jonka lisäksi laitettiin mansikka-kasvonaamiot naamaan ja kikateltiin meidän ulkonäölle. 

Lauantai tuntui siltä, että se päivä olisi kestänyt ikuisuuden. Oli NIIN HAUSKA PÄIVÄ! Samoin sunnuntai meni nopeasti, vaikka sekään ei mennyt ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan. Mietittiin heti aamusta onko uhka vai mahdollisuus syödä pizza ja tilata yksi limoncello, kuten osa ehkä huomasi mun somesta niin se oli siinä hetkessä mahdollisuus. 

Me ei oltu kertaakaan mitenkään liian humalassa ja paikalla oli kuitenkin vain aikuisia joten en kyllä pode huonoa omatuntoa ollenkaan. 

Oliko sitten fiksua kuvailla niin paljon someen videoa sekä kuvia viikonlopusta? No ei se varmaan fiksuimmasta päästä ollut, mutta kuitenkin mun some kertoo mun elämästä ja se oli just sitä elämää.

 Ja ne jotka seuraa mua, tietää että laitan mielellään nukkumaan klo 21 ja herään 06 koiran kanssa lenkkeilemään. Musta tuntuu, että oli ihan virkistävää näyttää jotain ihan uutta puolta musta, silti bailaamisesta ei ole tulossa mikään tapa. 

Halusin vaan kertoa tästä viikonlopusta, kun siitä on jopa iltapäivälehdet tehnyt uutisen. Se nyt oli oikeasti ehkä tämän vuoden turhin uutinen. Haluan kertoa teille, että mulla oli paras viikonloppu ikuisuuksiin ja että nautin elämästä aivan 110% viikonloppuna. Nyt meinaan pitää kiinni tuosta mahtavasta flowsta ja fiiliksestä vaikka onkin paluu mun omaan mummoilu-arkeen. 

Minä oikeasti ansaitsen tuon kaiken onnen ja oon niin uskomattoman kiitollinen siitä, että mulla on noin ihana ystävä mun elämässä. Semmosia muistoja, mitä voi sitten vanhana kertoa lapsenlapsille ja mille voi nauraa vielä kauan aikaa. Muistakaa nauttia elämästä, täällä eletään vain tämä yksi ainoa kerta. 

Tästä reissusta piti tulla vlogi, mutta jätän sen suosiolla tekemättä. :D:D Tai sitten teen sellaisen, minkä jaan vaan ystäville muistoksi. 

Ihanaa päivää kaikille!

Kuvat mun puhelimella otettu + mahtavat purkkarikuvat Lauri Ponkala

Och samma på svenska!

Hej allihopa, hoppas ni haft en skön start på veckan. Här sitter jag och dricker en smoothie och skriver om min helg i Hangö. Sitter och kollar på bilder och känner bara huh fy vad kul vi hade. Helt sjukt. 

I början av juni gjorde jag en bucket list för sommaren, en av grejerna på listan var att ha sjukt kul och vara helt LEDIG en helg. Och ja så blev det ju också. Jag har jobbat natt senaste 8 åren i princip varje helg och missat alla födelsedagar osv pga jobb antingen på Namu/ Skohan eller andra gig. I sommar har jag varit lite mera ledig just för att jag vet att hela min höst kommer att gå åt Miss Helsinki och allt som har med det att göra. Har ändå hunnit med mycket nu under sommaren, startat en blogg, en podcast, jobbat själv och även hyrt ut personal till olika event. 

Från första början skulle jag och Beda jobba i Hangö på Pokerrun men sen så blev det inte så och vi beslöt oss för att åka dit och festa tillsammans. Vi har varit vänner i 8 år men ändå egentligen aldrig haft en hel helg ledig tillsammans. 

Hela förra veckan messade vi och ringde om allt vi behöver ha med oss och vad som fattas från packningen osv. Löjligt jag vet, men det kändes kul att verkligen vänta på något så mycket som vi gjorde. 

Vi började köra på morgonen kring 10 för att vara framme i tid, jag höll på att kissa ner mig i bilen när Beda körde för det blev kärringstopp typ tre gånger på vägen. När vi kom fram tog vi emot nyckeln och åkte mot affären med tankar om att köpa nåt ok nyttigt men märkte ändå på vägen ut att hela påsen var full av chips, dipp och puddingar. Lägenheten vi hyrde var riktigt fräsch och efter 5 minuter såg man verkligen att det bodde två tjejer där; det låg kläder och smink precis överallt, om jag ska vara helt ärlig så hade jag med mig 12 olika outfits och 5 bikinis för två dagar. Det tog dock inte en lång stund före jag glömde bort att oroa mig för kläder och koncentrerade mig på att ha roligt. 

Hela fredagen låg vi vid klipporna och pratade om allt mellan himmel och jord. Utan att gå in på fler detaljer om dagen så hälsade vi på vänner på båtar och hade roligt. Vi hade ingen speciell plan, utan vi gick verkligen in för going with the flow. 

På lördag morgon vaknade vi och kände direkt att vi verkligen behöver en mimosa och lite ansiktsmasker, sen låg vi där och asgarvade åt hur vi såg ut när vi låg där i sängen och åt chips med slicemasks i ansiktet. Lördagen kändes som en helt sjukt lång dag. Det var såååå kul! Alltså det var ju en kalasfylla sådär och hela dagen gick än en gång utan någon plan.

På söndag morgon funderade vi om det vore en bra eller dålig ide att ta en limoncello till pizzan eller ej och ja det blev ju så att vi tog en och där med flöt söndagen också på i en dimma av inga planer, massor av sol och skratt. 

Var det så smart att filma typ allt till min story på instagram? Nej, kanske inte var det smartaste valet. Dock känner jag lite sådär att det är ju faktiskt så att min instagram handlar om mitt liv och det var ju mitt liv i det ögonblicket. 

Dom som följer mig aktivt vet ju hur jag normalt går och lägger mig vid nio och vaknar sex för att gå ut med hunden eller träna. Ärligt var faktiskt roligt att visa en annan sida av mig själv, inte för att det kommer att bli något sånt jag gör varje helg. Absolut inte. För nu går jag tillbaka till mitt liv som en mormor vid 27 års ålder. 

Ville berätta om helgen som tom en finsk tidning gjort en artikel om, måste ju vara årets mest onödiga artikel. Jag njöt av livet till 110% och ska hålla i den där flown ordentligt nu. Hålla fast vid hur det är att leva i nuet och faktiskt njuta av varje sekund vi får här i livet. 

Det skulle egentligen bli en vlogg om helgen men kanske låter jag bli att göra den med tanke på allt :D Högst som ett minne till mig och alla inblandade. 

Önskar er alla en fin vecka <3


27 vuotta. 

En voi jotenkin uskoa, että täytän tänään 27 vuotta. Mullahan piti olla vaikka mitä jo kun täytän 27. Ajattelin myös silloin 20 vuotiaana, että 27 vuotias on jo aika vanha. Tai siis, onhan se? Vai onko? Mitä kaikkea mulla olisi nyt sitten jo pitänyt olla?

 

  • Perhe, oma koti, kesämökki, oikea säästötili ja hyvä työ. 

Nämä oli kaikki ne asiat mitä ajattelin aikoinaan, että mulla aivan varmasti on kun täytän 27. Ei se mitään, koska mulla on kaikki nämä asiat mistä en olisi koskaan osannut unelmoida;

  • Maailman ihanin kämppis, teen työtä josta en uskaltanut edes unelmoida, treenaan superihkun valmentajan kanssa ja ei paljoa stressi paina sunnuntaisin kun syön irtokarkkeja sängyssä. 

Titetysti kaikki on mennyt just niin miten on ollut tarkoituskin. Ja hyvä niin. Olen tosi onnellinen. 

Oon aina ollut nuorin mun kaveriporukasta ja on jotenkin tosi hassua ajatella että täytän 30 kolmen vuoden päästä. Täytin vasta 18?! Silloin tanssittiin pöydillä Magalufissa ja otettiin bodyshoteja, tänä vuonna haluan vaan mennä ystävien kanssa ja muuten viettää chillin päivän. Vasemmalla olevassa kuvassa on mun synttäripäivä Magalufissa, hullu mutsi päästi mut baarimikkokouluun 17 vuotiaana Mallorcalle. Äiti EI tiennyt mihin olin menossa :D 

 

Tämä vuosi on tietysti erilainen pariin viime vuoteen verrattuna, Tofe on järjestänyt mulle pari vuotta niin hienot syndet että aika hankala toppaa. Kun täytin 25 se järjesti mulle isot juhlat Saunalautalla ja viime vuonna yllärisyndet. Tänään en toivo oikeastaan mitään muuta kun jonkun jäätävän kukkapuskan. Ihan sama sitten onko se mammalta vai joltain muulta. :D Vaatimatonta, eikö? 

Mamma kuitenkin jo eilen ilmoitti mulle että ajatteli ostaa mulle lämpökerraston synttärilahjaksi. Olin haavi auki et häh, kiitti mutsi kuullostaapa tosi kivalta lahjalta. Ehkä se on vaan niin, että mitä lähemmäks 30v menee saa yhtäkkiä lahjaksi vaan keittiötarvikkeita ja lakanoita.

Viikonloppuna mennään ystäväni Bedan kanssa Hankoon viettämään mun synttäreitä oikein kunnnolla. Beda ollut mun läheinen ystävä vuodesta 2010 ja on tosi ihanaa päästä just Bedan kanssa viettämään synttäriviikonloppua. 

Mulle synttärit on tärkeämpi kun joulu ja juhannus yhteensä. Synttärit on mun vuoden kohokohta ja oletan prinsessakohtelua kaikilta jotka tulee mua vastaan. Kuulostan 12 vuotiaalta, mut mun mielestä synttäreinä saa olla vähän prinsessa. Sehän on vuoden paras päivä :D 

Nyt lähden tästä treenaamaan ja hakemaan Winstonia hoidosta! 

Oikealla olevassa kuvassa minä ja minun pikkuveli Rudi mun 25v juhlissa.

Hei jos kaipaat piristystä päivään, niin käy kuuntelemassa mun ja Alonan podcast jakso seksistä, neitsyydestä, menkoista ja ehkäisystä. Suora linkki jaksoon tässä; 

https://www.supla.fi/supla/3275555

Ps: Ääni kuuluu välillä huonosti, äänet vaan täysille niin kuulet ja ens jaksossa lupaan, että äänet on kunnossa. 

 

 

27 år. Vad. i. h*elvete.

Fyller jag verkligen 27? Det var ju nyss jag fyllde 18 i Magaluf på barskolan. Där var det dans på borden och bodyshots för hela slanten, tror inte min mamma vet än idag hur illa det var där.

Har alltid varit den yngsta bland mina vänner så känns ju helt sjukt att jag fyller 30 om 3 år. Skulle ju ha allt möjligt när jag fyller 30; familj, hus och stuga, ett bra jobb och ett riktigt sparkonto. Egentligen så borde jag vara nöjd över att det faktiskt inte hände och jag lever ett liv jag bara kunnat drömma om, drömjobbet osv.

Jag älskar min födelsedag. Alltså ÄLSKAR. Det är den bästa dagen på hela året, bättre än julen och midsommar tillsammans och jag förväntar mig otroligt mycket kärlek under den här dagen. Det är min dag som en prinsessa.

Har ju visserligen de senaste två åren haft helt otroliga födelsedagar arrangerat av exet, när jag fyllde 25 firade vi stort på Bastuflotten och när jag fyllde 26 fick jag en överraskningsmiddag. Så ja, iår önskar jag mig en stor bukett av blommor och ingenting annat. Så enkelt, hoppas väl kanske att den inte skulle komma från mamma, men det duger också. Mamma hade tänkt att köpa ett underställ åt mig i födelsedagspresent. Man ba jaha, tack ska du ha mamsingen, det låter ju jätte spännande. Antar, att det blir så när man närmar sig 30. Snart får man väl bara typ köksredskap i present.

 

Nu ska jag kila o träna, önskar er alla en härlig dag!  <3

 


Ihanaa maanantaita kaikille, oon ite niin zen tuon viikonlopun jälkeen, että heräsin aikaisin kirjoittamaan tämän postauksen teille.

Keväällä kun mulla oli raskasta aikaa, ystäväni Mirja ehdotti että varattaisi heinäkuulle Mielen Päällä Retriitti Jutta Gustafsbergin ja Juha Rouvisen johdolla. Henkisenä ihmisenä olin heti messissä ja ajattelin, että tekee aivan varmasti hyvää. 

Vielä viime viikolla kun briiffi tuli olin jotenkin epävarma siitä, mitä tulevan pitää. Pakkauslista oli helppo; villasukat, kumpparit, mukavat vaatteet ja uimavaatteet. Eipäs siellä paljoa muuta tarvinnut. Kaikki tietokoneet, puhelimet sekä kalenterit ja kirjat tuli jättää pois viimeistään retriitin vastaanotossa. 

Kun päästiin perille perjantaina Hahkialan uiskolaan joskus klo 17 aloitettiin heti retriitin avaus. Perjantaina käytiin läpi käytännön asioita sekä saatiin ohjeistus meditaatioon jonka lisäksi tehtiin vielä illalla rentoutus. Koko illan sai omassa tahdissa mennä illalliselle sekä saunaan, tärkeintä että kaikki tekeminen tuntuu hyvältä. Koko viikonloppu ollaan oltu hiljaa, eikä puhuttu kenellekään joten mulla ei edelleenkään ole mitään hajua ketä muut osallistujat oli. Retriitissä oli 20 osallistujaa ja oli oikeasti aika hassua kohdata ihmisiä puhumatta niille sanaakaan, jokainen lyllersi menemään semmoisessa omassa kuplassa. Ei lainkaan surullisella tavalla, vaan enemmänkin niin että ihmisistä paistoi rauhallisuus, joku istui puun juuressa ja joku laiturilla. Vaikka ollaankin oltu hiljaa niin mulla oli mukana Mirja ja Mirjan tyttö Emilia ja me kyllä iltaisin syötiin iltapalaa yhdessä ja höpöteltiin, mutta muuten oon ollut kyllä todella paljon yksin ja hiljaa. Tämä höpöttely oli erilaista kun mitä normaalisti höpötettäisi, puhuttiin retriittiin liittyviä asioita hömppäjuttujen sijaan. 

Perjantai yön nukuin kuitenkin aika huonosti, mietiskelin joka kerta kun heräsin mitä kello on ja nukkuukohan muut jne muita täysin turhia asioita. Aamulla klo 7.30 olin tilannut herätyksen jin jogaan (koska tosiaan niitä puhelimia ei ollut eikä mulla ollut herätyskelloa eikä rannekelloa… Seuraavalla kerralla olen viisaampi.)

Oli kuitenkin aika vapauttavaa, ettei ole mitään hajua mitä kello on, sen näki sieltä meditaatiosalin seinältä ja sen yhden ainoan kellon kanssa elettiin.

Lauantaina oli tosiaan tuo jinjooga, jonka jälkeen syötiin aamiaista jokainen taas omissa pöydissä tuijottaen järveä ja luontoa hiljaisuudessa. Säät sattui kans jotenkin niin jännästi, koko perjantai ja lauantai oli ukkosta ja sadetta. Voitte kuvitella miten hyvin nuo säät sopi mielentilaan. En sano, että olin surullinen tuonne lähtiessä – päinvastoin mutta sade oli jotenkin tosi puhdistavaa. On kuitenkin kylmä fakta, että kun alat tekemään meditaatioita näillä aiheilla mitä meille annettiin niin menet semmoiseen modeen jossa mietit sun omaa elämää, sun valintoja, sun menneisyyttä. 

Lauantaina ensimmäisen ohjatun tuokion aihe oli läsnäolo ja onnellisuus. Tuntien rakenne meni aina samalla tavalla, Jutta & Juha kertoo aiheesta faktaa sekä ajatuksia – tällöin osallistujat pötkötteli tai istui, ihan miten oli mukavin olla. Itse nukahdin hetkellisesti monta monta kertaa, se kertoo paljon siitä miten rentoutunut olin. Sitten tehtiin harjoitus ja viimeisenä joko meditaatio tai rentoutus. Läsnäolo on semmoinen asia jota mietin paljon viikonloppuna. Haluan jatkossa olla enemmän läsnä mun ihmissuhteissa – ilman sitä puhelinta vaikka se kuinka on mun työ. Haluan elää jokaisen hetken, enkä nähdä sitä pelkästään luurin läpi. Läsnäolo muille ihmisille sun ympärillä on tosi tärkeää, se monesti unohtuu kaiken somen/ stressin jne takia. 

Iltapäivän aiheena oli stressi ja negatiivisten tunteiden käsittely. Pohdittiin (Jutta&Juha) mitä on stressi, mistä se tulee ja miksi. Saatiin myös fyysisiä tapoja miten turvallisesti päästää negatiivisiä ajatuksia pois meidän mielestä. Tapoja joilla voit hallita sun mieltä ja sen myötä olla tasapainoisempi ja onnellisempi. Esimerkiksi kädet suun edessä huutaminen on kyllä varmasti keino jota tulen itse käyttämään kun tuntuu että lasi valuu yli. Sillä saan mahdollisuuden ottaa askeleen taakse päin ennen kun ärsyynnyn tai raivoan ja päästää kaiken ulos. 

Hengitys on kaiken a ja o näissä meditaatiojutuissa ja en ole itse aiemmin ymmärtänyt miten meditoidaan ja mitä se oikein on. Nyt oon saanut kunnon eväät siihen, tiedän miten voin harjoittaa mun mieltä pysymään ’tyhjänä’ meditaation aikana ja miten pääsen siihen modeen että voin rentoutua täysin. Itse haluan ottaa lyhyen 5-10 min meditaation osaksi omaa aamurutiinia, koen että olen ihminen joka tarvitsee paljon henkistä harjoitusta. Elämässä joka on hektistä kokoajan ja jossa olen kokoajan läsnä jollekin ihmiselle vaatii myös vahvan mielen. Jos haluat saada ison haban niin treenaat sitä habaa, eikö? Sama pätee vahvan mielen saavuttamiseksi. 

Lauantaina illalla värittelin värityskirjaan, maalasin vesiväreillä, käytiin saunassa sekä järvessä uimassa ja lauantaina illalla mun ajatukset oli jo tosi rauhallisia ja tutkivia. Aloin kyseenalaistamaan omia päätöksiä sekä aiheita joista huolestun tai jotka mua harmittaa. Meitä pyydettiin myös yhdellä tunnilla kirjaamaan 10 asiaa joista olen huolestunut tai joihin en ole tyytyväinen mun elämässä. Sitten piirrettiin kaksi palloa – toinen pallo oli semmonen johon voin vaikuttaa ja toinen oli semmonen pallo johon kuului siirtää asioita joihin en voi vaikuttaa omalla tekemiselläni. Huomasin, että 7 mun ’harmillisesta’ asiasta oli semmosia, mihin en tosiaan voi vaikuttaa. Se oli tosi lohduttavaa. 

Illalla kirjoittelin myös omia muistiinpanoja, tein elämäni ensimmäisen kiitollisuuslistan. Haluan alkaa kirjoittamaan kiitollisuuspäiväkirjaa joka päivä eli kirjoittamaan 10 asiaa joista olen kiitollinen. Ne oli mulla tuossa ensimmäisessä mm terveys, perhe, ystävät, työ jne semmosia aika isoja asioita. Sunnuntaina illalla kirjoitin kiitollisuuspäiväkirjan kotona ja siihen olikin vaikeampi keksiä 10 asiaa, ne oli heti pienempiä asioita kuten ihana oma sänky, jäätelö auringossa ystävän kanssa, itsensä ylittäminen sekä illalliseksi syöty pinaattikeitto. Mitä enemmän kirjoittaa tätä päiväkirjaa, huomaa ne kaikki pienet asiat omassa elämässä josta olla kiitollinen. Tämä on mielestäni tosi hieno asia, oppia olemaan kiitollinen niistä pienistäkin asioista elämässä. 

Sunnuntai oli kaikkein raskain päivä. Vaikka päivien aikana oli tosiaan tarkoitus tehdä asioita jotka tuntuu hyvältä ja omaan tahtiin niin mielessä vilisi asioita. Mieli oli rauhallinen, mutta reflektoin tosi paljon mun oman elämän valintoja sekä tunteita. Mietin myös paljon mitä haluan elämältä. Nämä on aika isoja asioita käydä läpi itsesi kanssa parissa päivässä. 

Sunnuntain aiheena oli kiitollisuus sekä tehtiin silmiinkatsomismeditaatio. Tuo silmiinkatsomismeditaatio on eniten intiimiä mitä oon koskaan kokenut. Mulle täysin tuntematon ihminen istuu mun edessä tosi lähellä ja tuijotan häntä toiseen silmään 10 minuuttia putkeen. Tämän meditaation tarkoituksena oli lähettää toiselle hyviä ajatuksia ja energiaa. Kaikki itki kun pienet lapset, se oli niin aitoa ja siinä hetkessä oli jotain aivan erityistä. Sain jakaa tämän mahtavan hetken upean naisen kanssa, jonka nimeä en valitettavasti edes tiedä. 

Kiitollisuuteen littyen tehtiin harjoitus jossa piti miettiä joku henkilö omasta elämästä jota haluaa kiittää siitä miten paljon se ihminen on auttanut sua tai miten merkittävä se henkilö on sun elämässä. Henkilön piti olla elossa oleva ihminen jotta pystyt oikeasti myös kertomaan sille tämän kiitollisuuden retriitin jälkeen. Laitoin silmät kiinni ja ensimmäisenä mun mieleen tuli Saija. Saija on ollut mun elämässä silloin, kun kaikki muu kaatui ja sen jälkeen oon aina tiennyt ettei ole mitään asiaa mitä en voi Saijalle kertoa. Oon äärimmäisen kiitollinen, että mun elämässä on näin upea ihminen. Soitin Saijalle heti kun lähdettiin ajamaan kotiin retriitistä. 

Yksi toinen harjoitus joka tuli mieleen oli kun piti miettiä onnellisinta hetkeä omassa elämässä. Laitoin jälleen silmät kiinni ja näin jouluaaton, koko mun perheen sekä Tofen laittavan jouluruokia. En ole aiemmin ajatellut, että se olisi mulle jotenkin erityisen onnellinen hetki. Ilmeisesti se oli. Toinen hetki joka tuli mieleen oli kun musta kruunattiin Miss Helsinki ja kolmas oli muisto mun kahden siskon kanssa lintsiltä (toinen sisko ei asu meidän kanssa enään). Oli outoa, että mun mieleen tuli just nämä hetket. Ihmisen mieli on ihmeellinen. 

Ennen retriitin lopetusta käytiin lounaalla ja seikkailin mun kahvikupin kanssa, ehkä upeimpaan paikkaan ikinä. Pieni laituri puun juuressa josta aukeaa aivan mieletön maisema. Se paikka antoi mulle mahdottoman paljon voimaa ja tuntui siltä, että palaset loksahti paikoilleen monella tasolla. Mulla oli semmoinen olo, että oon valmis lähtemään kotiin. 

Tuli kuitenkin viimeisen meditaation aika ja siinä oli tarkoitus päästää kaikki semmoinen pois sydämeltä mitä ei halua sinne. Kaikki semmoinen joka on vielä mielen päällä piti päästää pois ja tilalle ottaa hyviä asioita. Taustalla soi kappale jonka nimi on Ra Ma da Sa ja meditaatio kesti 10min. Pääsin helposti kiinni meditaatioon ja keskityin hengitykseen kunnes yhtäkkiä jostain tosi syvältä tuli tosi tosi iso itku. Se ei tullut pinnallisesti, se tuli jostain syvältä ja mä tunsin sen koko mun kehossa. Pidin kiinni toisella kädellä mun jalasta ja toisella rististä joka mulla on kaulassa. Tämä itku kesti sen koko meditaation. 

Mä päästin irti kaikesta siitä mitä en halua mun elämään, päästin irti kaikesta semmosesta joka on vaivannut mua, päästin irti isosta asiasta joka ollut mun mielessä 11 vuotta; nimittäin niistä aborteista ja siitä suhteesta. Siitä aiheesta josta kerroin siinä podcastissa siis. Tämä itku oli aivan uudenlainen itku mulle. Kun meditaatio päättyi menin vielä fiilistelemään sinne laiturille. Itkin silmät päästäni ja kun olin valmis avasin puhelimen ja heitin kamat autoon ja lähettiin kotimatkalle. Koko kotimatkan mulla oli melkein huono olo fyysisesti, aivan kun olisin menettänyt jotain tärkeää, samaan aikaan erittäin puhdas ja rauhallinen olo. En osaa selittää. 

Kun pääsin kotiin googlasin tuon biisin ja sain sille tämmöset merkitykset;

Ra: sun energy

Ma: moon energy

Da: earth energy

Sa: infinity, universal energy

The mantra literally means ’sun, moon, earth, infinity I am Thou.’

It can also mean ’the service of God is within me’. 

Voitte itse miettiä mikä tuntui mulle juuri siihen hetkeen sopivalle. 

Kävin myös sunnuntaina aamulla reikihoidossa ja siellä Riston käsittelyn jälkeen luulin että oon tullut hulluksi. Näin sen hoidon ajan metsän reunan ja bambin joka johdattelee mua metsään. 

Ajattelin että nyt se viimeinenkin ruuvi sitten irtosi, juttelin tästä kuitenkin myöhemmin vielä Jutan ja Juhan kanssa ja nyt kun pääsin kotiin googlailin asiaa vähän. Multa kysyttiin mitä tunteita se bambi (peura) herätti minussa. Ainoa sana jonka keksin oli vapaus. Se symboloi mulle vapautta. 

Olen pahoillani, että tästä tekstistä tuli näin pitkä. En osannut tehdä tästä lyhyempää koska on aiheesta niin paljon asiaa. 

Olen erittäin kiitollinen, että sain tavata Jutan ja Juhan. Jutasta tuli mulle ehkä semmonen uusi omanlainen esikuva. Nainen joka seisoo omilla jaloillaan, on rehellinen sille mitä on ja josta lähtee mielettömän vahva energia. Olen myös kiitollinen Mirjalle ja Emilialle jotka jakoi mun kanssa tämän kokemuksen. Olen kiitollinen itselleni, että menin avoimin mielin mukaan ja sain tästä näin paljon. Mieletön kokemus, suosittelen jokaiselle. 

Lisää infoa löydät www.mielenpaalla.fi 

Tämä ei ole mikään maksettu mainos, haluan itse kertoa tästä aiheesta koska se kosketti mua niin syvältä ja muutti mun ajatusmaailmaa yhdessä viikonlopussa. 

Meidän retriitin aiheet oli tosiaan Elämänilo ja Onnellisuus, hinta on 390€ ja siihen kuuluu kaikki, paitsi matkasi paikan päälle. Retriitissä ei käytetä päihteitä eikä syödä punaista lihaa, kaikki ruoka tulee paikallisilta yrityksiltä sekä luonnosta. 

Tämä hihhuli kiittää ja kuittaa, että jaksoit lukea tämän kaiken. <3 Lupaan juoda jatkossa muutakin kun vihermehuja ja pitää jalat maassa myös tämän asian suhteen. 

Den här gången är texten endast på finska då det blev en så sjuk lång text om ett ämne där jag inte riktigt är säker på dem rätta ämnesorden på svenska. Lovar att skriva på svenska i nästa inlägg <3 


Onko näin? Onko niin, että jos olet töissä ravintolassa olet jotenkin epäonnistunut elämässäsi ja et saa mitään muita töitä? Onko niin, että vaan sen takia että teet ravintolatöitä sinulle saa sanoa ihan mitä haluaa ja laittaa kännin piikkiin?

EI minun mielestäni.

Minulle jokainen työ on yhtä arvokasta, olit sitten siivooja, baarimikko, presidentti tai poliisi.

Minulle kukaan ihminen ei ole enemmän arvoinen kuin toinen – ei työn puolesta, ihovärin tai mielipiteidensä vuoksi. J-O-K-A-I-K-I-N-E-N ihminen on saman arvoinen. 

Olen itse eksynyt vähän vahingossa ravintola-alalle vuonna 2010 kun pääsin lukiosta. Tuolloin menin Leville töihin ja siellä opetettiin minulle kahden kauden aikana kaikki mitä alasta tarvii tietää. Tein töitä blokkarina, tiskarina, baarimikkona, tarjoilijana sekä hotellihuoneiden siivoojana. Levin jälkeen tulin Helsinkiin silloisen poikaystävän kanssa ja jatkoin ravintolatöitä. Tein a la cartea sekä baaria sekä keikkaa kunnes jossain kohtaan asetuin tekemään pelkkää pöytiintarjoilua silloisessa Namussa, nykyisessä Skohanissa. Nyt olen lopettanut vakituiset baarityöt, mutta aivan täysin eri syistä kun että se olisi jotenkin rumaa tai ala-arvoista. 

Olen lopettanut vakituiset työt, jotta jäisi aikaa uusille tuulille kuten videoille ja Miss Helsingille sekä keikoille. 

Ravintola-ala on opettanut ja kasvattanut minua todella paljon. Olen oppinut tekemään töitä KAIKENLAISTEN ihmisten kanssa, olen oppinut tehdä töitä paineen alla sekä oppinut arvostamaan kaikenlaista työtä. Ennen kaikkea, olen saanut elinikäisiä ystäviä.

Minkälainen tämä maailma olisi jos kaikki olisi jotain ministereitä tai insinöörejä? Ei minkäänlainen. 

Eniten ravintola-ala on opettanut pitkää pinnaa ja kolmeen laskemista. Vaikka ’asiakas on aina oikeassa’ niin se ei tarkoita, että sinua saadaan kohdella huonosti tai että sinulle saisi olla ilkeä tai töykeä. Kenenkään ei tarvitse työssään tai vapaa-ajallaan ottaa ilkeitä tai ala-arvoisia kommentteja itsestään tai ulkonäöstään. Ja tämä on fakta.

Tottakai lasket kolmeen ja hengität ennen kuin vastaat asiakkaalle johonkin törkeään ja pyrit hoitamaan tilanteen mahdollisimman ystävällisesti sekä ammattimaisesti. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että asiakas voi tehdä ihan mitä tykkää vain sen takia että olet töissä häntä ’palvelemassa’. Kun tämä #metoo kampanja tuli mietin että jos jokaisesta kerrasta kun minua on joko puristeltu tai suoraan ehdoteltu törkeyksiä olisin tehnyt päivityksen niin minulla ei paljoa muita päivityksiä olisi. 

Olen oppinut seisomaan selkä suorassa miesten edessä jotka ovat tytötelleet, sekä ehdotellut kaikenlaista kovaan ääneen. Olen oppinut, että mikään muu ei tuossa vaiheessa auta kun auktoriteetti ja tiukkana pysyminen jotta saat asiallista kohtelua. 

Monesti tämä auktoriteetti mikä pitää olla esim hostin työssä otetaan ylimielisyytenä, vaikka se ei sitä todellakaan ole. Olen myös sellainen, että kun tehdään töitä niin tehdään kunnolla ja jätetään ylimääräiset höpinät pois. Se ei tarkoita, etten olisi ystävällinen tai kohtelisi asiakkaita hyvin. Kaikki ihanat asiakkaat vuosien varrelta joista monesta on tullut tuttuja sekä ystäviä ovat kultaakin arvokkaampia.

Olen itse nämä viimeiset 3 vuotta toiminut yrittäjänä myös näissä töissä ja olenkin tehnyt tuosta pöytiintarjoilusta bisneksen itselleni joka työllistää minua vuoden ympäri esimerkiksi festareilla. Tänä vuonna ollaan mun tiimin kanssa esimerkiksi Blockfesteillä pyörittämässä VIPin pöytiintarjoilua. Jotain on siis tehty oikein vuosien aikana.

Yksi lause tulee vahvasti mieleen viimeisen 6kk ajalta yhdeltä keikalta. Asiakas tulee tiskille, nuori kille joka on korkeintaan 20. Kysyy minulta näin;

-’sä kun oot missi niin etkö oikeasti löytänyt mitään parempaa duunia kun tämmösen paskaduunin?’ 

Hämmennyin tästä lauseesta aivan todella paljon. Kysyin kuitenkin, mitä työtä hän tekee ja hän kertoi olevansa insinööri. Siihen vaan totesin, että jos olet oikeasti korkeasti koulutettu ja minä olen tyhmä joka tekee tämmöstä ala-arvoista paskaa niin eikös sinun pitäisi olla sitten se fiksumpi jolla on paremmat käytöstavat etkä heittäisi mitään tuollaista kenellekään. Tilanne loppui siihen, kun tiskin kaikki muut asiakkaat antoivat tälle kundille löylyä. 

Tämä on vain yksi niistä kaikista sadoista lausahduksista mitä olen tässä vuosien varrella kuullut. Onneksi tuo nuori poika sanoi tämän minulle joka on tottunut kaikenlaiseen huutelemiseen eikä henkilölle joka olisi oikeasti loukkaantunut asiasta. 

Minun mielestäni kaikkien pitäisi olla yksi päivä ravintolassa töissä, yhden päivän siivoojana ja yhden päivän vaikkapa järjestyksenvalvojana. Uskon, että silloin käytös olisi erilaista. Silloin tietäisi minkälaista on yrittää puhua järkeviä känniselle asiakkaalle joka toistaa samaa asiaa sata kertaa vaikka olet tehnyt kaikkesi että asiakkaalla olisi hauskaa ja onnistunut ilta, silloin oppisi laittamaan roskat roskiin eikä sinnepäin ja varmasti oppisi myös käyttäytymään paremmin ravintolassa. 

En sano, että olisin aina itsekään malli-asiakas asioidessani ravintoloissa tai kaupoissa, kaikki varmasti tekee virheitä ja on huonoja päiviä, mutta nämä on vaan minun ajatuksiani näistä asioista. 

Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja ollaan kivoja toisillemme. Muistetaan kuitenkin vetää raja missä asiakas ei enään ole oikeassa. 

Onko sinulla joku tilanne mielessä kun sinua on kohdeltu väärin? Kommentoi!

Hej allihopa, den här gången vill jag skriva lite om hur det är att jobba inom restaurang. Är det verkligen så att det är ett skitjobb du jobbar med bara för att du inte fick något annat jobb? 

Är det så att du är sämre på något vis bara för att du jobbar i en bar eller på en restaurang över lag? 

NEJ. Det är det absolut inte. 

För mig är alla människor lika mycket värda oavsett utbildning, jobb, hudfärg eller åsikter.

Jag har själv lite hamnat inom restaurang. Det bara blev så när jag åkte till Levi och jobbade 2010 efter studenten. Där jobbade jag två säsonger som diskplockare, diskare, servitris, bartender och även som städare av hotellrum. Efter Levi flyttade jag till Helsingfors med min dåvarande pojkvän och fortsatte att jobba inom restaurang. Jobbade som head hostess på Namu och Skohan. Nu har jag slutat jobba inom restaurang heltid och jobbar egentligen bara festivaler osv. Måste kunna koncentrera mig på annat, så som Miss Helsinki och sociala medier. 

Det jag lärt mig inom restaurang är guld värt, har lärt mig att jobba med alla möjliga människor, lärt mig uppskatta många olika arbetsuppgifter och förstått att alla behövs för att en restaurang ska gå runt; utan diskarna har bartendern inga glas att sälja ifrån och utan dörrmannen skulle det inte finnas någon säkerhet i problemsituationer. 

När #metoo kampanjen kom upp på ytan funderade jag att herregud om jag gjort en uppdatering varje gång någon tar på mig utan lov, frågar hur mycket jag kostar eller något annat lika äckligt skulle jag ha haft massor av såna uppdateringar på min Facebook eller instagram. Jag har lärt mig att stå på mig till män som visslat till mig som en hund eller som pratat till mig som man inte skulle få prata till någon. 

Fast ’kunden alltid har rätt’ så ska du aldrig behöva ta skit av någon, varesig du jobbade eller var ledig. Ingen ska tilltala dig nedlåtande. Det har ingen rätt till. Inte ens om du jobbar. 

En situation jag kommer ihåg mycket bra är när en kille, typ 20 bast kommer fram till mig vid bardisken och frågar mig hur jag jobbar med ett sånt skitjobb som barjobb när jag är Miss Helsinki. Blev så chockad av meningen att jag verkligen fick fundera vad jag skulle säga. Frågade honom vad han jobbar med, då berättar han att han är ingejör, då frågade jag hur det kommer sig att om han är så högt utbildad och smart tilltalar mig så otrevligt och klumpigt. Det blev tyst när alla runt omkring började säga åt honom. 

Alla borde jobba en dag inom restaurang eller som städerska. Kanske skulle vi lära oss att bete oss bättre då eller åtminstone fundera lite före vi säger något som kan tas nedlåtande och sårande. 

Jag säger inte att jag skulle vara en perfekt kund 110% av tiden, säger bara att alla kunde fundera lite nästa gång man är på väg att säga något dumt. Oavsett om man är full eller irriterad. För ingen förtjänar att bli nedtryckt pga att man försöker göra sitt jobb så gott som möjligt. 

Kanske kunde vi vara lite snällare mot varandra i alla lägen. <3


Yleensä mun rytmi menee niin, että heräilen aamulla joskus 06-30-07.30 välissä. Ensimmäisenä herätessä pussailen haukkua ja sitten nousen ottamaan kupin kahvia. Samalla kun se tippuu heitän aamutakin niskaan ja tossut jalkaan. Syön oikeastaan joka aamu samaa aamiaista;

En ole dieetillä, mulle on tärkeintä että ruoka mitä syön on ravitsevaa ja terveellistä. Olen oppinut sen, että jokaisella aterialla tulee olla proteiinia, hiilihydraattia sekä sitten kasviksia/salaattia. 

Ja sitä kaavaa noudatan esimerkiksi myös buffetissa tai ravintolassa, en koskaan tilaa esim pastaa jossa pelkästään vaikka juustokastike, vaan valitsen esim kanapastan tms. 

Herkkupäivinä yritän syödä normaalin aamiaisen sekä lounaan ja sitten vedän sen karkkipussin ennen dinneriä (tai osittain ennen ja jälkeen). En vedä koko päivää aivan täysin plörinäksi vaan yritän pysyä normaalissa ja sitten herkuttelen lisäksi, sillä takaan ettei ole ihan niin huono olo seuraavana päivänä. Minulla on yleensä herkkupäivänä sunnuntai, koska sunnuntai on jotenkin niin ihanan rauhallinen päivä ja herkkuihin on kiva lopettaa viikko. 

Nyt kesällä olen treenannut suunnilleen kolme salia viikkoon jonka lisäksi kaikki aerobiset mitä on sopinut aikatauluun + koiralenkit. Normaalisti yritän pitää niitä saleja siellä jossain 4-5 viikossa, mutta kesällä pitää myös nauttia elämästä. EIKÖS?! 

Aamiaiseksi kananmunia joista toinen ilman keltuaista, vitskut, smoothie marjoilla ja sitruunavettä sekä kahvia.

Jos treenaan illalla syön monesti jotain kevyempää lounasta, esim pinaattikeittoa tai salaattia tonnikalalla. Pinaattikeitto on ihan sikahyvää ja halpaa.

Välipalaksi vedän yleensä riisikakkuja (lue;friggs chiansiemen+merisuola) ja häränleikkelettä, välillä teen lisäksi vihermehua johon laitan minttua, avokaadoa, kurkkua, sitruunaa ja pinaattia.

Tässä mun lempparimössöä, tacomaustettua 10% naudan jauhelihaa, riisiä, punasipulia ja jalapenoja. Omnom.

Iltapalaksi vedän 4 kananmunan munakasta, tomaattia, kurkkua, kalkkunaa jne mitä kaapissa sattuu olemaan.

Sportlifelta käytän myös välipalaksi puddingia maussa suklaa/toffee.

Tällä hetkellä minun paino on 60-61kg ja tämä on ehdottomasti se paino jossa viihdyn kaikista parhaiten. Jossain kohtaan painoin 58kg ja se oli aivan liian vähän minulle, koin että olin ’riutunut’ rintakehästä ja kaikki luut näkyi ja implantinreunat jne. Ei jatkoon. Pari vuotta sitten painoin 68kg ja ei sekään kyllä minulle sopinut. Ei jatkoon.

Kyllä jokainen tietää mikä paino on itselleen se kaikista sopivin ja sitä kannattaakin sitten tavoitella, tietysti paino muuttuu myös kun kehon koostumus muuttuu esim rasvasta lihakseen.

Kun keho voi hyvin ja ennen kaikkea mieli voi hyvin, niin sen kyllä huomaa kehityksessä ja kropassa. Tällä hetkellä minulla on niin hyvä olla ja huomaan sen kaikesta tekemisestä. <3

Jos sinua kiinnostaa nähdä miten treenaan, voit seurata minua Youtubessa, siellä on monia treenivideoita.

https://youtu.be/N7S6gi6oaW8

Mainitakseen vielä, etten olisi tässä näin tasapainoisena ilman maailman parasta valmentajaa Timo Elorantaa.

Onko sinulla joku kysymys näistä? Kommentoi ihmeessä!

Tjaba! Ska berätta lite om hur jag äter och tränar. När jag vaknar på morgonen så börjar jag med att kramas med winston, han är ingen morgonmänniska precis så han gillar när jag kommer fram och kramas. Brukar vakna kring 06.30 -07.30, lite beroende på dag förstås.

När jag väl kommer upp från sängen drar jag på kaffemaskinen och under tiden kastar jag på mig morgonrock och tofflor.

Jag har ingen diet jag följer och bantar absolut inte. Försöker äta nyttigt och tillräckligt, det betyder att jag vid varje måltid väljer att ha protein, kolhydrater och något grönt på tallriken, spelar ingen roll om jag äter hemma eller ute. Skulle aldrig få för mig att beställa tex en pasta med endast ostsås, utan skulle välja en med kyckling också.

Brukar ha mina cheat-days på söndagar, men även då försöker jag fundera lite vad jag stoppar i mig. För det mesta äter jag en nyttig (normal) frukost och lunch, men äter friare resten av kvällen. Det bästa jag vet är ju lösgodis och gillar tanken att avsluta veckan med godis och mys i soffan.

Nu på sommaren har jag inte tränat riktigt lika mycket som normalt, vill ju hinna njuta av livet också. Har tränat ungefär 3ggr i veckan på gymmet +  då allt annat som tex när jag varit ute och sprungit eller bara på promenad med hunden.

För tillfället väger jag kring 60-61kg. Det här är en bra vikt för mig, jag trivs bäst såhär. Vägde 58kg i nåt skede och då kände jag mig verkligen som ett benrangel, inte kul alls. Inte för att 68kg ett par åt tillbaka heller passade mig. Mådde asdåligt.

När man mår bra i kropp och knopp så märks det i utveckligen också, speciellt när det gäller kroppen. Stress och mörka tankar är en sån sak som gör kroppen trött och svullen. Alla vet nog själv vilken vikt som är den bästa för en själv och just nu mår jag så bra att jag absolut inte vill ändra på något. <3

Fråga mig gärna om du har frågor <3

* Sponsored by sportlife *


Hei ihanat, toivottavasti viikko on alkanut kivasti. Ajattelin kertoa hieman vinkkejä Barcelonaan ja yleisesti kertoa vähän mun ja Saran reissusta. 

Haluan vielä erikseen kiittää jokaista joka laittoi minulle viestiä edellisen postauksen jälkeen, kiitos kiitos kiitos. Olen äärimmäisen otettu kaikista kommenteista ja tuntuu hassulle että minä kirjoitin jotain mihin ihmiset voi oikeasti samaistua. Jotain aitoa ja rehellistä.

Okei. Asiaan.

Tämä reissu oli hyvin extempore, varattiin lennot keskiviikkona illalla ja torstaina aamulla 5.40 oltiin jo koneessa matkalla Barcelonaan. Oli kyllä tosi aikainen lento, mutta ajateltiin että ollaan ainakin ajoissa perillä ja kyllä oltiin. Ensimmäisenä altaalle hotellin aamiaisen jälkeen ja siellähän me pysyttiin kunnes tuli nälkä ja oli aika lähteä shoppailemaan ja syömään. 

Kaikki päivät noudatti samanlaista kaavaa, aamulla kiva aamiainen jonka jälkeen poolille, poolin jälkeen shoppailemaan ja syömään ja illalla dinnerille. Ensimmäisenä päivänä nukahdettiin klo 20.00 ja toisena pysyttiin hereillä klo 23.00 saakka. Lauantaina vedin kyllä itse semmoset liiskat, että kyllä oli tukka kipeenä sunnuntaina. Rannassa oli ihan himmee meininki, ihmisiä ku pipoo ja bailut joka paikassa. Drinkkejä, musiikkia ja iloisia ihmisiä loputtomiin, jopa tuttuja Suomesta ja juhlat venyi aamuun saakka. Tiedätte sen kuvan siitä ketusta joka istuu sängyn reunalla? Se olin minä kun heräsin. Sunnuntaina päivällä otin jopa loiventavan, en koskaan tee semmosta. En tosin myöskään juo hirvittävän usein Suomessa, että ehkä tuo oli ihan hyväksyttävää. Bissen ja ranskalaisten jälkeen olin kuin uusi ihminen ja jaksoin käppäillä kaupungilla koko illan. 

Molemmat oltiin Saran kanssa käyty Barcelonassa jo usemman kerran joten kaikki nähtävyydet oli jo nähty. Tai no. Ne isoimmat. Vähän jäi kyllä itseäni harmittamaan etten käynyt katsomassa mitään kirkkoa, rakastan kirkkoja ulkomailla.

Vaikka ei nähty nähtävyyksiä niin syötiin ja juotiin hyvin Barcelonan tapaan. Tässä muutama vinkki paikkoihin mitä et voi missata! 

Brunssi/ Aamiainen

  • Brunch and Cake – Suhteellisen lähellä Ramblaa, kadun nimi Enric Granados 145 Barcelona

Tämä oli kyllä semmonen insta-kahvila että. Oltiin tosi ajoissa joten ehdittiin saada hyvä pöytä ja huomattiin vasta lähtiessä, että ovella oli tosi pitkä jono. Lähdettiin kyllä mopolla moottoritielle ruokien suhteen, tilattiin aivan liikaa ja vyöryttiin kahvilasta kohti hotellia. 

  • Flax and Kale – Näitä oli ilmeisesti ainakin kaksi, me käytiin siinä joka oli lähellä yliopistoa,  C/ Tallers 74B oli lähempänä keskustaa. 

Tämäkin paikka oli niin kiva! Jälleen kerran niin kaunista ja maukasta ruokaa, että tilattiin snadisti liikaa. Ei ihan yhtä överisti mitä yllä mainitussa, mutta kuitenkin smoothiet oli liikaa. Täällä söin ehkä parasta itsetehtyä kookos-jugurttia mitä olen koskaan maistanut. 

Dinneri

  • W Hotel

No, tämä hotelli oli rantaviivan näyttävin hotelli ja se allasalue oli niin kiva, tosin hyvin samanlainen kun esim Nikki Beach Mallorcalla. Syötiin 26 kerroksessa, Sara söi sushia ja itse tilasin kanaa. Mielettömät näköalat ja sushi oli kuulemma hyvää, itse en ole niin innostunut sushista. 

  • Casa Lolea – erittäin lähellä ydintä 

*tämä kuva lainattu netistä, itselläni ei ollut yhtään kuvaa tästä ruokailusta…

Tämä paikka tunnetaan niiden Sangriasta ja se oli kyllä erittäin hyvää, vedettiin sitä klassista punaista sangriaa pullollinen ja tilattiin tapaksia ja risottoa. Tosi pieni paikka ja jäätävän suosittu joten suosittelen ehdottomasti varaamaan pöydän täältä jos haluat mahtua syömään. 

Siinä oli muutama vinkki ruokapaikkoihin, käytiin toki monessa muussakin joiden nimeä en muista tai jotka ei ollut niin erikoisia. Säät helli ja olen täynnä energiaa ja motivaatiota taas. 

Kiitos että luit tämän postauksen ja laitathan rohkeasti minulle kommenttia minkälaisia postauksia haluaisit lukea <3

Hej! Hoppas allt är bra med er, tänkte dela med mig av lite tips från Barcelonaresan. 

Först och främst vill jag tacka er från botten av mitt hjärta för all fin respons jag fick efter det förra inlägget. Helt sjukt! Så många människor som skrev till lilla mig och berättade hur mycket dem kände igen sig och tackade mig för att jag var ärlig och berättade om saker precis som dem var. TACK! Ni gör mig till världens lyckligaste tjej.

Vi åkte ju dit helt plötsligt, vi bokade på onsdag kväll och åkte torsdag morgon klockan 5.40. Väldigt tidigt flyg, men vi tänkte väl att nämen då är vi där i god tid. Det var vi verkligen, allt var typ stängt när vi kom fram. Satt brevid en kvinna på flyget som babblade på om allt möjligt även om jag försökte läsa, antar att hon inte märkte det där hon berättade om alla sevärdheter hon skulle se. 

Väl framme tog vi frukost på hotellet och la oss vid poolen där vi låg typ hela dagen. Alla dagar gick till på samma sätt, upp tidigt, frulle, poolen, shopping och middag. Den första dagen somnade vi 20.00 och på fredag var vi uppe till 23.00. Riktiga partyprinsessor alltså! 

Lördagen körde jag en riktig kalasfylla kan man säga, mådde bajs hela söndagen. Festade på stranden hela natten ända fram till morgonen. När jag vaknade såg jag ut som den där räven som sitter vid sängkanten och mår dåligt, jag lovar det var typ som min tvilling.  Gjorde tom det jag aldrig gör, drack en öl bara för att må bättre och det funkade bra. Kände mig som en människa igen och kastade inte bort hela dagen. 

Eftersom vi båda två har varit i Barcelona tidigare så skippade vi sevärdheterna, annars var det ok men lite grinig var jag över att vi inte var in i nån kyrka. Älskar kyrkor utomlands, så mysiga! 

Istället för turistställena åt vi gott och mycket. Så vill verkligen tipsa er om bra restauranger vi hittade med Sara, dem kommer här. 

Brunch/ Frukost

  • Brunch and Cake – ligger på skapligt gångavstånd från Ramblas, gatan heter Enric Granados 145 Barcelona

Måste varit det sötaste stället man kan tänka sig, mycket insta-friendly kan man säga och kan rekommendera att gå dit i tid, vi fick ett bord direkt då vi var tidiga och när vi gick så var det en lång kö utanför. Vi beställde alldeles för mycket mat och orkade verkligen inte äta allt. 

  • Flax and Kale – finns tydligen två ställen, vi var på det som inte var helt mitt i smeten, utan nära universitetet. Fanns även på C/ Tallers 74B som var närmare centrum. 

Enormt stort ställe vi var på, säkert den bästa egengjorda yoghurten jag smakat någonsin. Allt vi beställde var otroligt fint upplagt och gott. Än en gång beställde vi alldeles för mycket. :D Ångrar mig, att vi inte åt uppe på terassen, är dock inte säker på om den var öppen då. 

Middag

  • W Hotel

Förstås var vi till W hotel, finaste hotellet på hela stranden. Sjuuuukt fin poolbar med soffor och loungemusik, vi åt dock uppe i nattklubben. Sara åt sushi och hon tyckte det var mums, jag åt nån kyckling då jag inte är så intresserad av sushi. Hade gärna gått till poolen en annan dag också, var så mysigt. 

  • Casa Lolas

Alltså sangrian här var helt otrolig! Dem gör den själv och den säljs på en massa andra restauranger också, dem är speciellt kända för sangrian. Maten var förstås också väldigt god, valde tapas och risotto gjord av pasta. 10/10! 

Också ett ställe dit du verkligen borde boka bord, då det var helt fullt. 

Sen fanns det förstås massor med andra ställen vi var till, dem flesta var bra. Några riktiga floppar också. Men så blir det väl alltid. 

Vädret var på topp och är så inspirerad och motiverad efter semestern igen!

Tack för att du läste och du får gärna kommentera om det är något speciellt ämne du skulle vilja att jag skrev om <3


Jaahas. Niin siinä taas pääsi käymään. Sinkku-Rosanna. Kyllä mä mielummin puhuisin itsestäni parisuhde Rosannana tai kihloissa olevana Rosannana. Mutta ei. Ei tälläkään kertaa. 

Mietin paljon miten tässä kävi näin, varsinkin Tn kanssa, senhän piti olla se kaikista isoin rakkaus? Sen kanssa kaiken piti toimia ja sen kanssa piti perustaa perhe, mennä naimisiin ja ja ja. Ehkä juuri nämä ajatukset oli meidän loppu. 

Aivan sama missä kävelen tai minne katson niin näen rakastuneita pareja. Kaikki mun vanhat luokkakaverit menee naimisiin tai ostaa kesämökkiä perheelle. Mitäs mä duunaan? Yritän rakentaa elämää. Yksin. Taas.

Nyt oon kokeillut sitä suurta rakkausta, kokenut sen tunteen kun vaan tietää että kaikki on just miten pitää. Sen tunteen kun vaan tietää. Mutta nyt tämän eron myötä luovutan koko hömppäpömppä rakkauden. En enään usko siihen aitoon rakkauteen. Enkä etsi sitä. 

Mä oon just se mimmi joka antaa kaikkensa suhteessa ja muhun voi luottaa 110%. En varmasti ole helpoin kumppani, mutta annan ainakin kaikkeni enkä edes katso muiden miesten suuntaan. T ei koskaan ollut niin kuin minun muut poikaystävät. T:n kanssa oli tarkoitus olla jotain oikeaa ja pysyvää. Jotain semmosta joka kestää kaiken. 

Oon tatuoinut T:n mun sormeen, enkä kadu päivääkään. Mä todellakin luulin ja halusin, että me ollaan the real deal. Tosin uskon quoteen ’what’s meant to be, will be’.

Mutta nyt ei mennytkään niin miten olin suunnitellut. Ehkä meidän sydämet ei halunut samaa, tai ehkä ne halusi mutta aivot ja järki sanoi toista. Se oli se hetki kun kaikki meni päin helvettiä. Liian erilaiset suunnitelmat ja ajatukset. 

Heinäkuussa täytän 27 vuotta. Asun yksin Ullanlinnassa minun koiran kanssa vuokra-asunnossa. 

Voi jessus, ei tämä ihan ole sitä mitä ajattelin kun mietin millaista mun elämä on kun olen 27. Ei asialle oikein voi mitään, eteenpäin mennään vaikka onkin vaikeaa. Noin yleisesti olen tosi onnellinen tällä hetkellä, suurin osa päivistä menee hyvin ja olen oikeasti motivoitunut tekemään töitä ja kehittämään itseäni. Herään melkein joka aamu hymy huulilla ja touhuan koko päivän kunnes olenkin jo niin väsynyt etten jaksa enään miettiä asioita.

Toiset päivät ei ole ihan yhtä kivoja. On päiviä kun en vastaa puhelimeen, en pääse sängystä ylös enkä haluaisi treenaa enkä tehdä töitä. En haluaisi tehdä mitään. On niin uskomattoman epäonnistunut tunne välillä, onneksi se tunne on aina ylimenevää.  Ne on niitä päiviä kun päätän, että minä enään koskaan tule uskomaan siihen aitoon rakkauteen. En koskaan.

What’s meant to be will always find it’s way

Jaha. Då blev det så igen. Singel- Rosanna. Ingen jag känner igen egentligen, skulle hellre alltid kalla mig tjejen som har en relation eller är förlovad etc. Men icke sa nicke.

Undrar förstås hur det blev så. Speciellt med T, han skulle ju vara den stora kärleken och den allt kommer att funka med. Jag ville vara med honom hela mitt liv, ville jag verkligen det? Jo, det ville jag. Massor. Ville ha barn med honom, ville gifta mig med honom och ville dela allt med honom. Kanske var det det som var slutet för oss.

Var jag än ser runt omkring mig så ser jag par som är sjukt kära och beter sig så också. Alla mina gamla klasskompisar har familj. Volvo, vovve o villa typ. Eller så har dem just gift sig. Vad har jag då? Här står jag och försöker bygga upp ett liv själv. Igen.

Jag har provat den stora kärleken nu, liksom verkligen provat. Har gjort allt som står i min makt för att få det förhållandet att funka. Så nu ger jag upp. Förstår ni vad jag menar? Bara liksom ger upp kärleken. Hädanefter söker jag inte kärleken längre.

Jag är just en sån tjej som ger allt i ett förhållande, visserligen är jag säkert inte den enklaste att ha o göra med men jag ger allt, tro mig. Mig kan man lita på till 110% och jag är verkligen den mest lojala tjejen du kan hitta, tittar inte ens åt nån annans håll om jag har en kille jag är kär i.

T var inte som dem andra jag varit tillsammans med, han var fort en del av mitt liv på ett helt nytt sätt. Trängde in i alla mina tankar och i allt jag är och allt jag gör.

Jag har ju tom varit så smart att jag tatuerat in ett T på mitt finger. Ångrar absolut inte den tatueringen, jag trodde ju verkligen det skulle hålla. Ville det massor massor massor. Och tror även ’what is meant to be, will be’

Men nu blev det inte så, våra hjärtan ville inte samma sak. Eller egentligen tror jag hjärtat ville samma sak, men hjärnan ville vara med och bestämma och det var då det gick åt helvete.

Olika framtidsplaner och jag som är för fast i mina drömmar.

I juli fyller jag 27. Jag bor själv med min hund i en hyrd lägenhet. Jesus det var då inte så jag hade tänkt att det skulle se ut när jag är 27. Det är väl bara att gilla läget och gå vidare. Är faktiskt ganska så lycklig för tillfället på ett sätt men på det andra är jag så i tusen bitar man bara kan vara.

Dem flesta dagarna är bra, pinnar på och har tankarna på andra håll som håller mig fokuserad. Vissa dagar är hemska. Vill inte stiga upp, inte svara i telefon, inte jobba, inte träna, ingenting. Känner mig så totalt misslyckad på något vis som jag inte ens känner igen egentligen. Det är som om nån slog mig med knytnäven i magen och bara skrattade åt mig. Då känner jag att jag gett upp kärlek. Söker inte efter äkta kärlek längre.

/R

Kuvat: Your Day Design / Onnilab