Aamulla istuin Espresso Housessa kahvilla ennen Riannon mediapäivää ja laitoin siitä kuvan mun storyyn. Sonja sitten vastasi, että hei hei oot mun kotikadulla. Ja niinhän mä olinkin. Jatkoin hommia ihan rauhassa ja yhtäkkiä pörröinen meikitön Sonja ilmestyy mun viereen juomaan kahvia ja höpöttämään. Se oli ihana tunne. Niin vaivatonta ystävyyttä. <3

Innostuin siksi vähän kirjoittamaan kavereista ja ystävistä. Kaikki on erilaisia ja ajattelee näistä asioista eri tavalla, mutta tässä tulee mun tämän päivän mietteet.

Mä oon aina ollut avoin ihminen ja koen, että muhun on helppo tutustua ja mulla onkin tosi paljon tuttuja. Oon kuitenkin sitten sellainen, että oon hyvin varovainen ja voisiko sanoa ’valikoiva’ sen suhteen ketä päästän oikeasti lähelle. Mulla on paljon semmosia kavereita, joiden kanssa voin pitää hauskaa ja kuullaan silloin tällöin, mut ikinä ei oikeastaan puhuta mistään hirveän syvällisistä asioista. Ja se on ok.  Sitten on ystäviä, joiden kanssa oon tekemisissä välillä enemmän ja välillä vähemmän ja me voidaan puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Mä en koe, että mun täytyy olla joka päivä tai edes joka viikko tekemisissä mun ystävien kanssa. Riippuu niin hirveästi aina elämäntilanteesta miten on aikaa ja näin pois päin, mutta se ei tarkoita ettei oltaisi enää ystäviä jos välillä on kiireisempää. Aina kun nähdään ja kuullaan, niin jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin ja hyvä niin. En ole itse sellainen ihminen jolla on vaan yksi bestis jonka kanssa tekisin kaiken. Välillä toki voi olla niinkin jos on jonkun kanssa enemmän tekemisissä. Esimerkiksi viime vuosi meni aikalailla Jessican kanssa käsikynkässä niin samanlaisten elämäntilanteiden takia ja okei, me asuttiin myös yhdessä :D

 

Esimerkiksi Saija jonka luettelen ihan mun sydänystäväksi ja ’varamutsiksi’ asuu Levillä. Me ollaan tekemissä melkein joka viikko jollain tasolla, välillä ainoastaan vaikka kommentoimalla jotain toistemme stooreihin. Joskus on kausia kun soitellaan joka päivä ja jutellaan hirveästi kaikesta. Nämä molemmat on mulle tosi ok ja molempina ’kausina’ ollaan yhtä hyviä ystäviä.

On typerää tehdä listauksia kavereista, mutta haluan nyt vaan sanoa pari sanaa muutamasta mun kamusta vaan sen takia, että nyt tuntuu siltä.

Jessica– NIIN erilainen mitä itse oon ja meinaa välillä palaa kiinni sen kanssa, kun se on niin suurpiirteinen mutta samaan aikaan rakastan sitä naista tosi tosi paljon ja ihailen miten ihminen voi käydä läpi pahoja asioita ja silti olla niin herttainen ja haluta hyvää muille.

Janna-Juulia – Sellainen henkilö jolle voin sanoa ihan mitä vaan ja se ei ikinä tuomitse. Tukee aina ja tsemppaa kaikessa ja en rehellisesti tiedä miten oisin selvinnyt viime vuoden kisan ja muun paskan ilman Jannaa.

Matias – well no words needed.

Lotta – Mietin aina MITEN joku ihminen voi olemuksellaan piristää mua niin paljon? Arvostan Lottaa äärettömän paljon ihmisenä ja oon alusta asti ihaillut Lottaa sen outoudesta :D Kuulostaa hirveältä, mutta kaikki jotka tietää Lotan tietää mitä tarkoitan. <3

Mailis – Hyväsydämisempää ihmistä ei oikeasti löydy. Sen lisäksi, että on ulkoisesti mun mielestä Suomen kaunein nainen niin on sitä myös sisäisesti.

Sara – Hiljattain ollaan lähestytty ja oon tosi onnellinen, että mulla on noin hauska ja huolehtivainen ystävä mun elämässä.

Nina, Sonja, Silja, Beda, Katja, Juho ja moni moni muu. OLETTE MUN ELÄMÄN SUOLA <3

Minkälainen sä olet? Ootko yhden bestis vai onko sulla paljon ystäviä?

 

 


Mä oon ihminen joka elän tosi paljon tunteita musiikin ja tekstin kautta. Quotet on mulle jotenkin runoutta ja mä löydän tosi paljon lohtua niistä. En ainoastaan vaan lohtua vaan myös inspiraatiota ja motivaatiota sekä perspektiiviä.

Tässä on mun lempparibiisejä jotka saa mulle aikaan tosi isoja tunteita;

Lady Gaga – I’ll always remember us this way

The weeknd – Wicked games (lempparibiisi ollut vuosia)

The goo goo dolls – Iris

Kartellen – Ställ dig upp

Eminem – River

Bishop Briggs – Never tear us apart

Molly Sanden – Rygg mot rygg

Ellinoora – Bang bang typerä sydän

Younghearted – Jos sä oot mun

Jenni Vartiainen – Vanki

The Banner days – My beloved

Rhys Lewis – Be your man

Kuten ehkä biisien nimistä osaakin ymmärtää niin nämä on kaikki biisejä rakkaudesta tavalla tai toisella. Tällä hetkellä sopii tosi hyvin mun ajatuksiin jotka pyörii päässä. Tässä tulee vielä muutama lemppariquote, etsin joka päivä uusia quoteja.. Voi kuulostaa sairaalta, mutta elän ja hengitän näitä.

 

Toivottavasti tykkäät tästä postauksesta ja teen jossain vaiheessa listauksen mun POWERbiiseistä jotka saa mut aina hyvälle tuulelle. Kerro mielellään jos sulla on joku lemppariquote tai biisi, on aina kiva löytää uusia. <3

 


Viime aikoina on ollut tosi paljon tapetilla erilaiset vaikuttajia ja että ne eläisi elämää ruudun läpi. Kaikesta pitää ottaa kuva, kaikki pitää videoita ja taltioida. Monet jutut tästä aiheesta on kirjoitettu jopa tosi negatiiviseen sävyyn ja käytetty sanoja kuten säälittävää.

Inspiroiduin kirjoittamaan mielipiteeni asiasta luettua Anniinan hyvän postauksen aiheesta joka on tosi eri kannalta kirjoitettu kuin mitä tämä mun postaus.

Mun työ on some eri muodoissa. Mä rakastan aitoutta ihmisissä ja inspiroidun ihmisistä jotka näyttää omaa elämää ja sen ylä sekä alamäkiä. Mä en ole itse jättänyt mitään ulos mun somesta; oon podcastissa puhunut mun aborteista, mun perheestä, mun parisuhteesta, mun masennuksesta. Kaikesta. Se on sitä oikeaa elämää, kuten esimerkiksi vaikka tämä kuva :D
Mä haluan elää mun elämää niin, mä haluan jakaa mun elämää mun seuraajien kanssa. Onko se sitten väärin? Onko se sitten sitä että mulla ei varmastikaan ole oikeaa elämää? Mitä on oikea elämä?

Jaan kuvia ja videoita mun perheestä kun siellä olen kylässä, se on niille aivan täysin ok ollut alusta asti ja heidän mielestä on jopa kiva vilahtaa esim videoissa. Mä oon äärettömän suora ihminen, joskus varmasti liiankin suora. Oon rehellinen ja sanon sekä näytän mitä tunnen, oon tunneihminen all the way ja musta huomaa nopeasti millä päällä olen. Haluan näyttää näitä kaikkia puolia mun somessa, se on ihan tietoinen valinta. Esimerkiksi kun olen siellä perheen luona oon tosi onnellinen ja tietysti haluan jakaa sitä tunnetta mun seuraajien kanssa.

Mun kaverit on monet itsekin ’sometyyppejä’, tekee instagramia, blogia, vlogia u name it. Heidän kanssa videot/kuvat on aivan normaalia arkea, enkä tietenkään ikinä kuvaisi ketään joka ei halua olla kuvissa. Sitten mulla on kavereita jotka ei oo lainkaan somessa ja heitä en tietenkään kuvaa tai räplää puhelinta kun nähdään tai pyydä ottamaan musta kuvia.

Mun edellinen parisuhde oli julkinen, postasin meistä ihania kuvia kaikkiin mun kanaviin. Parisuhde on ehkä ainoa asia mitä en välttämättä halua tuoda esille somessa enään ikinä ja se vain ja ainoastaan sen takia että se sattuu niin pirusti kun se loppuu ihan ilman niiden ulkopuolisten ihmisten arvosteluja ja spekulaatioita.

Riippuu tietenkin tyypistä, onko se minkälainen some-käyttäjä itse ja mitä me keskenämme sovitaan. Uskon että tässäkin asiassa jokainen pariskunta/ kaverukset pystyy keskenään pääsemään siihen niille parhaimpaan päätökseen.

Vaikka otan paljon kuvia mun elämästä ja sometan niin se ei tarkoita etten olisi mun ystäville läsnä kun näen niitä tai oon muuten tekemisissä.

Esimerkiksi täällä lomalla Saran kanssa otetaan tosi paljon kuvia koska halutaan muistoja tästä kauniista paikasta sekä tehdä laadukasta sisältöä meidän someen. Se ei tarkoita että me ei juteltais kaikesta mahdollisesta tai nautittaisi lomasta ja kaikista paikoista mitä koetaan.

Joskus oon päiviä ilman somea, päivittämättä mitään. Mutta kuitenkin harvemmin koska minä itse olen minun brändi ja seuraajista on tullut jotenkin kavereita. Jos niin voi sanoa 😀 Mulla on paljon seuraajia jotka kirjoittelee joka päivä mulle jotain ja se on tosi kivaa mun mielestä, on ihanaa jos voin jotenkin saada hymyn huulille jollekin ihmiselle mun temmellyksillä. Oon joskus törmännyt mun seuraajiin kaupungilla ja moikannut niitä automaattisesti vaikka me ei tunneta ’oikeasti’. Musta se on aika ihanaa.

Mä en ole myöskään niin tarkka kuvien suhteen, niitä otetaan muutamia ja sitten sanonkin että eiköhän sieltä jo löydy, kuvien ottamiseen ei mene montaa minuuttia mun elämästä tai mun lomasta – voin silti samalla nauttia kaikesta mun ympärillä. En koe mitään paineita somen suhteen vaan postailen fiiliksen mukaan, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Sitä se elämä on ❤

Mitä mieltä sä olet tästä? Mitä postaat someen ja mitä jätät pois?

Ja tästä vielä kunnon kuvapommi 😀

Ps. Reissun jälkeen tulee kunnon postaus paikoista jossa ollaan oltu kuvineen päivineen.

 

Pusmus <3